17.5.2018

Luontoterapiaa: Ne upeimmat vihreän sävyt

Nämä kesäiset päivät toisensa jälkeen ovat hellineet ja porottaneet niin upeina, että ihan vähän ihmetyttää, minne se kevään odottelu ja luonnon puhkeaminen vähitellen kukkaan oikein jäi. Kesäkukatkin tuli hommattua sitten valmiina, kun ympärillä rehoitti jo nurmikko leikattavaksi, joten olisi tuntunut hassulta alkaa enää kukkia siemenistä odottelemaan. Kevään/ kesän upeimmat vihreän sävyt yllättivät vaunulenkillä koko loistossaan. Vähän levoton ja alavireinen mieli sai luonnon hellää terapiaa. 




Sydämeltäni täysin maalaisena olen aina löytänyt rauhan parhaiten metsästä tai pellon reunalta. Kaupungissa asumisen myötä rakkaaksi ovat tulleet myös asutusten ja joen varsien lomassa kiertelevät hiekka- ja kävelytiet. Näin vaunujen kanssa kulkiessa nuo reitit ovat riittäneet lievittämään kaipuuta luontoon. Nyt vauvan kasvaessa on kyllä mieleen tullut, kuinka ihanaa olisi lähteä eväsretkelle metsään ja pakata vauva kantoreppuun mukaan. Tiitin ollessa pieni meillä oli kantorinkka, missä pidemmätkin reissut sujuivat hienosti. Nyt tuntuu siltä, että kauan odotettu reissu päättyisi varmaan esikoisen huutaessa polun reunassa ja kuopuksen repun kyydissä. Toki kaikki voisi sujua ihanastikin, kuten eilen uimarannalla vietetty ilta. RaaRaa kävi välillä maitotankkailulla ja jatkoi sitten taas tyytyväisenä unia varjossa vaunuissaan. Tiiti iloitsi rantavedessä ja itse kävin kastamassa talviturkin jo kovin lämpimässä vedessä. 





-heidisusanna






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3