21.4.2018

Esikoisen reagointi vauvan tuloon


Esikoisemme täytti kolme vuotta, kun aloimme yhdessä valmistautua vauvan tuloon. Odotusaikana esikoinen otettiin mukaan niin vauvahankintojen suunnitteluun, keskusteluihin, neuvolakäynneille ja vatsalle jutteluun. Tartuimme aina hetkiin, kun esikoinen halusi jutella aiheesta tai lukea kirjaa pikkusiskon tuloon liittyen. Yritimme valmistaa siihen, ettei vauvan tultua ole aina kivaa, vauva saattaa olla itkuinen, eikä aina ehditä heti lähteä leikkimään. Painotimme, että esikoinen on joka tapauksessa aina meille rakas. 

Vauvan synnyttyä esikoinen oli 3v 8kk. Hän näki hetket synnytyksen käynnistyttyä ja heti seuraavana aamuna vauvan syntymästä hän tuli katsomaan meitä. Huomioin esikoista vastaanottamalla hänet heti halauksin. Esikoinen sai myös korun isosiskoksi tulon kunniaksi. Myös kotona käyneet vieraat ovat muistaneet esikoista. Kotona olemme huomanneet, että mustasukkaisuus vauvalle nostaa päätään silloin, kun isovanhempia on kylässä. Vaikka isovanhemmat ovat ihanasti huomioineet ja keskittyneet esikoiseen, ovat pienetkin vilkaisut vauvaan saaneet usein aikaan kiukkua. Pidän tätä oikein terveenä reaktiona tuon ikäiselle, joka kokee olevansa keskipiste ja jolle isovanhemmat ovat äärimmäisen rakkaita. 




Muuten isosisko on hyvin huolehtivainen ja kertoo usein rakastavansa vauvaa ja osoittaa tämän hellyydenosoituksilla. Olen koittanut muistutella itselleni, että huolehtivaisuuden takana voi piillä myös ristiriitaisia tunteita, mustasukkaisuutta ja hylätyksi tulemisen kokemuksia. Hän on kuitenkin yhä pieni, vaikka tuntuukin sinä sunnuntaisena yönä pikkusiskon syntymän jälkeen kasvaneen puolella metrillä. Kun olemme kolmistaan kotona, koitan järjestää päivässä aikaa vain esikoiselle. Välillä esikoinen pyytää syliin, kun vauva on syömässä, silloin olen ottanut hänet toiseen kainaloon tai pyytänyt hakemaan kirjan, jota voidaan lukea yhdessä. Olen koittanut muistaa ottaa hänet syliin aina heti, kun se on taas mahdollista. 

Huomaan välillä tekeväni hallaa sillä, että kehotan esikoista esimerkiksi lähtemään ulkoa sisälle, koska sisko kohta heräilee tai pitää syöttää. Ei varmasti kannattaisi tuottaa pettymyksen tunnetta vauvan kustannuksella, vaan ohjata asiaa toisella tavalla. Välillä huomaan myös kiukustuvani esikoiselle turhan pienestä tai vaativani häneltä aina liian hyvää käytöstä. Toivon, etten antaisi eteenpäin liian vastuullisen ja aina omastaan antavan esikoisen viittaa omalle lapselleni.  

Esikoisen suhde isäänsä on entisestään vahvistunut vauvan tulon myötä. Isi otetaan ilolla vastaan töistä ja usein iltaisin onkin jotain toimintaa tai retkeä isin kanssa. On kuitenkin tosi kiva, kun välillä isi kantaa vauvaa ja omat käteni vapautuvat esikoista rutistamaan. Koen että tämä ikäero on meidän lapsille ollut juuri se oikea, vaikka aluksi harmittelin että väli venyi "näinkin pitkäksi". Esikoisen kanssa on kuitenkin jo helppo jutella ajatuksista ja tunteista vauvaan liittyen ja päivittäisistä rutiineista hän suoriutuu pitkälti jo omatoimisesti. On ihana seurata, kuinka siskosten suhde tästä elämän mittaan kehittyy. Oma pikkusiskoni on itselleni tavattoman tärkeä ja rakas. Nyt hänestä tuleekin vielä meidän kuopuksen kummitäti. 




-heidisusanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3