25.3.2018

Viikon vanha ja muut kuulumiset


Tasan viikko sitten saatiin meidän ihana tyttö viimein syliin. Kuusi päivää ollaan nyt saatu kotosalla tutustua uuteen perhekokoonpanoon ja tunnustella, kuinka arki sillä oikein pyörii. Ja pyöriihän se. Mies jäi tälläkin kertaa viettelemään isyyslomaa heti vauvantuoksussa. Mielen perukoilta ponnahtelee esikoisen ensipäivistä tuttuja juttuja, jotka ovat ihan totaalisesti päässeet unohtumaan. Esimerkiksi ne maidonnousupäivät, auts, auts ja auts. Mieskin heitti, että musta lähtee enemmän ääntä kuin synnytyksessä, kun koitan ruokkia meidän lasta. No toivotaan, että tilanne tästä pian normalisoituu ja saa niitä seesteisiä imetyshetkiä vauvan kanssa tuijotellen tai toisen unissasyömistä katsellen. 

Mieheni ikuisti meidän pikkuvarpaat ja kestopepun < 3

Meillä on viikon mittaan käynyt jonkin verran vieraita. Ystäviä ja perheenjäseniä, joita varten ei ole tarvinnut jännitellä, mikä vauvatilanne onkaan päällänsä ja kuinka sekamelskoja ollaankaan valvomisen jäljiltä. Ihmeen paljon on ollut kyllä energiaa puuhata myös kotihommia kaiken muun ohessa. On niin luksusta kun voi taas kyykistyä ja ylttää nostamaan tavaroita lattialta, että johan siinä on syytä touhuta. Nyt viime päivinä oon enemmän koittanut pistää itseni levolle, kun vauvakin nukkuu, koska sittenhän vasta väsyttäisi, kun vauva päättää pistää parastaan muutaman tunnin tissi-kakka-tissi-entiedämikäitku sessiollaan. 

RaaRaa on kyllä ihan loistotapaus. Hänellä on syntymästään asti ollut hirveän tarkka katse ja vaikka hän viettääkin suurimman osan päivästä nukkuen, on hän heti herätessään niin skarppina seurailemassa, että missäs nyt mennään. Tiiti siskolle hän luo yleensä pisimmät ja rauhallisimmat ajat vain katsellen, siinä missä mulle huudettaisiin jo kovaa (koska maito). Siskosten välien kehittymistä on aivan ihana seurata. Tiiti on huoltapitävä isosisko, joka joka päivä kiittää meitä pikkusiskosta ja ihastelee "voi kuinka suloinen vauva." Tänään hän piti taas siskoa sylissään ja pitkään vaan molemmat katselivat toisiaan ja Tiiti naureskeli pienen ilmeille ja silitteli tämän poskea. Ymmärrän vasta nyt, miltä todella tuntuu, kun sydän pakahtuu rakkaudesta.





Isosiskoa on varsinkin äitini huomioinut ihanasti käyden häntä täällä viemässä ulos ja leikittämässä. Myös pilkkireissuja isän kanssa on tällä viikolla ollut pari, mistä ovat molemmat tykänneet. Tänään itse lähdin Tiitin kanssa hakemaan pajunoksia, kun herättiin huomaamaan, mikä päivä tänään on. Pieni happihypely auringonpaisteessa kaksin Tiitin kanssa oli aivan mieletön akkujenlataus. Jäätiin vielä hetkeksi keinumaan. Esikoinen nauroi niin, ettei aikoihin ja kiittelin mielessäni siitä, että olin ottanut ajan vain meille kahdelle. Ehdittiin juoda vielä kaakaot ja koristella oksat, ennen kuin pienin havahtui uniltaan. 


Tällaisia ihanuuksia tavattiin ulkoillessa. Sain toki luvan kuvan ottoon ja julkaisuun. :) 


RaaRaa kävi viikkosynttäreiden kunniaksi ensikylvyssään. Sairaalassa häntä ei kylvetetty ollenkaan, kun toivottiin ettei lapsenkinaa lähdetä pesemään pois. Osastollakaan eivät halunneet "kylpynäyttöä" uudelleensynnyttäjän kohdalla. Eilen vasta tuli mieleen, että se kylpyhän on vallan jäänyt, mutta toki päivittäiset pesut muuten on tehty ja ihokin hänellä on aika kuivaa sorttia yliaikaisuuden vuoksi. Ensikylpy kotona oli ihana, rauhallinen hetki ja vauva silminnähden tykkäsi köllöttää lämpimässä vedessä. Oltiin koko perheen kesken kylvettämässä pientä juuri siinä samassa kohdassa, jossa synnytys viikkoa aiemmin käynnistyi. < 3




Ihanaa viikonalkua näin kesäajassa! Meillä ei kyllä kukaan ole vielä ennättynyt kelloja siirtämään, mutta onneksi on tuo yksi, joka öisin ilmoittaa kellon olevan ruoka-aika minuutilleen kolmen tunnin välein!


-heidisusanna

10 kommenttia:

  1. Voi miten ihana pieni vauva! Nopeasti sitä unohtaa miten pieniä ne ovatkaan <3

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, että teillä on sujunut sielä ensimmäiset päivät vauvan kanssa hyvin. On kyllä niin suloinen pikku kirppu<3

    VastaaPoista
  3. ♥♥ ihania ensihetkiä teillä!
    Tuntuu että meidän 5kk vauvan syntymästä ois jo ikuisuus, tulee kauhee ikävä just sitä vastasyntynyt-aikaa kun lueskelee näitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Se on jännä kun ne kuukaudet menee samalla niin nopeasti ja toisaalta aika tuntuu niin pitkältä.

      Poista
  4. Ihania ja ikimuistoisia ensihetkiä♥ Täällä en voi enää kuin huokailla kuinka vauvat kasvavat kyllä aivan liian nopeasti :)

    VastaaPoista
  5. Voi tätä pientä suloisuutta ♡♡♡ Ja ihanasti olet kirjoittanut näistä ensihetkistä.

    Maltan tuskin odottaa, että oikeasti kohta pystyn taas kyykistelemään ja kumartelemaan ilman, että maha ottaa joka käänteessä vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 <3 Se on kyllä luksusta! :) Tsemppiä loppuodotukseen! <3

      Poista

Kiitos kommentista! <3