5.12.2017

Suomi 100 - Ajatuksiani Suomesta





Suomi 100 -juhlaa on rummutettu pitkin vuotta mitä erilaisemmissa yhteyksissä. Välillä on tullut mieleen, että mennäänköhän hypetyksessä jo hieman yli ja hivenen oudoiltakin vaikuttaviin yhteyksiin Suomi 100 -hengessä, mutta toisaalta, juhlavuosi ansaitsee kyllä tulla näkyväksi. Mieltäni lämmittää se, kuinka asia yhdistää kansaa ja saa meidät itseään vähättelemään tottuneet jöröt röyhistämään rintaansa, meidän Suomi täyttää 100 vuotta. Toki juhlavuosi tuo esille myös epäkohtia ja epätasa-arvoisuutta maassamme ja sekin on vain hyvä, että tärkeitä asioita nostetaan esille ja ihmiset eri lähtökohdista saavat ääntänsä kuuluviin. 

Omia ajatuksiani Suomesta:

- Turvallinen lapsuus. Vietin lapsuuteni 90-luvulla maaseudulla Pirkanmaalla. Päivät täyttivät leikki, ulkona kavereiden kanssa juokseminen ja yhteisöllisyys. Elettiin lankapuhelin aikaa ja kylän lapset kulkivat pitkin poikin niin, että aina joku perhe tiesi vähän missä koko kööri menee. Maalla lapset saivat olla lapsia pitkään ja koko koulu leikki yhteisiä kymmentä tikkua laudalla ja poliisi & rosvot leikkejä aina kuudennelle luokalle asti. Kouluruoka oli emännän itse tekemää. Ilmainen kouluruoka on Suomessa ihan mahtava juttu ja vielä ammattikorkeakoulussakin mieltä lämmitti monipuolinen ja edullinen ruokamahdollisuus. Ei tarvitse kauas kotimaasta katsoa, kun ymmärtää kuinka upea juttu on, että Suomessa lapset saavat lämpimän ruuan ilmaiseksi päivittäin. Kunpa lasten ja nuorten turvallisuuteen ja mielenterveyteen satsattaisiin vielä enemmän varoja nykyään. Olisi niin paljon helpompi ennaltaehkäistä kuin yrittää myöhemmin teipata rikki mennyttä. 

- Metsän keskellä. Yksi tärkeimmistä asioista suomalaisuuteen liitettynä on yhteys luontoon. Se on itsellenikin ollut voimavara lapsuudesta lähtien. Lapsuuden kesät vietettiin kirkasvetisen järven rannalla uiden, kalastaen ja saunoen. Pappa opetti vihdantekoa ja sukulaismiehet lintulajeja, tosin niiden kohdalla loppui siinä iässä harmittavasti kiinnostus kesken. Nyt jo harmittaa, ettei kaikkea sitä kultaakin kalliimpaa perintöä ja oppia luonnosta tullut imettyä itseensä. Edelleen Suomessa saadaan nauttia puhtaasta hengitysilmasta, metsien tarjoamasta terapiasta ja luonnon moninaisuudesta. 

- Samanhenkisyys. Koen suomalaisen mielen maiseman ja haikeuden kovin tutuksi ja rakkaaksi. Toisistaan kaukana seisovat ihmiset bussipysäkillä tuovat outoa turvaa, kun taas liian nopeasti liian kovaäänisesti lähelle tulevat ihmiset tekevät olon epämiellyttäväksi. Rakastan sitä, että suomalainen kysyessään mitä kuuluu, yleensä myös tarkoittaa kysyä, mitä kuuluu ja ottaa myös rehellisen vastauksen vastaan. Tunteitakaan ei usein peitellä, kestää vain hetken kauemmin, kun valitaan ihmiset, jotka ovat tuon suomalaisen tunteenvuodatuksen arvoisia. Saunanlauteella on itketty monet itkut, mutta naurettu vielä useammat sydämelliset naurut. 

- Tervaskannot. Suomessa elää upeita iäkkäitä ihmisiä, jotka nyt saavat arvoistaan arvostusta juhlamenoissa. Kuitenkin useat noista Suomen itsenäisyyden alkuaikoina alkunsa saaneista ihmisistä ovat tällä hetkellä jo muiden hoidon ja avun varassa. Sekä vanhustenhoidossa että saattohoidossa olen saanut kohdata upeita persoonia, vavisuttavia elämäntarinoita ja uskomattoman määrän elämänviisautta. Vanhustenhoidossa on paljon haasteita nykypäivänä, mutta lopulta kaikki lähtee liikkeelle aika pienestä: kohdatusta katseesta ja käden lämmöstä. Kunpa Suomessa kannettaisiin vastuu myös näistä tärkeistä ihmisistä laittaen resursseja sinne, minne ne todella kuuluisivat. 

- Elämä lapselle. Oman lapsen saanti on yksi elämän suurimmista mullistuksista. Olen kiitollinen, että saan kasvattaa ja odottaa lasta juuri Suomessa. Vaikka epäkohtia löytyy, ovat asiat kuitenkin todella hyvin. Suomen tarjoama äitiyshuolto avustuksineen ja terveydenhuoltoineen on laadukasta ja esimerkiksi keskoshoito maailman huippuluokkaa. Vertailukohtana tulee mieleen esimerkiksi World Visionin Keniaan köyhimmille alueille toimittamat äitiyspakkaukset, joiden tarkoitus on vähentää suurta lapsikuolleisuutta. Pakkaukseen kuuluu muun muassa oma steriili veitsi, moskiittoverkko ja taskulamppu. Kuinka erilaisista lähtökohdista sitä pienet tähän maailmaan ponnistavatkaan.   

- Kotimaisuus ja sen arvostus. Pienestä ponnistaa myös kotimaiset yrittäjät. Suomessa tällä hetkellä ilahduttaa myös noiden pienten yritysten pysyminen pinnalla. Esimerkiksi vaatealalla on Suomessa alettu painottamaan ekologisuutta sekä käynnistetty uudestaan kotimaista tuotantoa. Paapii Design perusti uuden vaatetehtaan Kokkolaan, Nokian Neulomo on jatkanut kotimaista tuotantoa ja Papu lanseerasi juuri 5-vuotissynttäreidensä kunniaksi ensimmäisen mallistonsa uudelleen. Noita Nappikaupunki- nimisiä vaatteita eksyi omaan ostoskoriinkin, esittelen niitä sitten myöhemmin. 

Haluan uskoa siihen, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa, vaikka ne tuntuisivat pieniltäkin. Uskomalla hyvään ja tekemällä hyvää ympärilleen pääsee muutenkin paljon pidemmälle, kuin negatiivisiin asioihin keskittymällä. Luotetaan itseemme ja luotetaan toisiimme, totesi Sauli Niinistökin. 

Onnea satavuotias Suomi!



-heidisusanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3