3.11.2017

Rakenneultra



Vihdoin marraskuun ensimmäisenä päivänä meillä koitti odotettu rakenneultra. Kuten kuvista näkyy, meidän perheeseen odotetaan rakasta pikkusiskoa. Pientä tyttöä, josta aika vahva veikkauskin koko perheellä oli. Toki ennen kun tällaiseen asiaan alettiin edes kiinnittää huomiota, oltiin tsekattu että ne kaikki tärkeimmät, rakenteet ja verenkierrot, olivat pienokaisella kunnossa. Hän kasvaa viikkoihin nähden sopusuhdassa. Oltiin ultrausta edeltävä yö valvottu töissä ja sitten vielä aamu ultraa odotellen, joten pikkutyyppi kuvasi aika hyvin äidinkin fiilikset vetäytymällä ihan kippuraan ja heittäen kädet naamalle. Itsekin jo mietin, ettei toista nyt hyvän kasvokuvan takia enää tarvitse pidempään häiritä, vaikka ihana häntä olikin katsella. Mennään  vaan nukkumaan.  Ultraavalla kätilöllä oli mukanaan kaksi th-opiskelijaa, joten varmaan heidänkin vuokseen kävi extra tarkan oloisesti kaikki läpi ja yritti viimeiseen asti neitiä saada niihin kasvokuviinkin. Mies ehti onneksi töistään mukaan ja yhdessä hymyiltiin typerän näköisinä uutiselle pikkusiskosta ja hänen kasvukuulumisistaan.

10 varvasta < 3





Esikoinen otti uutisen pikkusiskosta rennosti vastaan. Hänhän oli asiasta jo ollut aivan varma. "Äiti, se nyt ei vaan voi olla poika" -Tiiti itsevarmasti julisti jo vauvauutiset kuullessaan. Viime päivät ollaan yhdessä käyty Tiitin vanhoja vauvavaatteita ja tavaroita läpi. Vielä isosisko lupaa auliisti kaikki tavaransa vauvalle, saas nähdä kuinka käy, kun pieni tilanvaltaaja saapuu kotiin kevättalvella. Nyt taitaa allekirjoittanut hurahtaa lopullisesti vauvahankintojen miettimiseen. Suurin osa onneksi löytyy vielä säästettynä kotona, mutta tarvitsee jäsennellä ajatukset vaikka erilliseen postaukseen, mitä vielä uupuu.  



< 3 : heidisusanna

8 kommenttia:

Kiitos kommentista! <3