30.9.2017

Kuulumisia

Oon kuluneen viikon viettänyt sairaslomalla töissä alkaneiden supistusten vuoksi. Viikonloppu olikin suunniteltu vapaaksi, mutta toki tähän iski vielä syysflunssa päälle. Oon koittanut ottaa rennosti ja kuluttaa aikaa puuhissa, jotka ei sisällä rehkimistä. Enimmäkseen oon kuluttanut sohvannurkkaa tai nukkunut. Tiiti oli viikolla pari päivää päikyssä ja itse tulin kotiin ja vain nukuin tuon välin. Kilpirauhaskokeissakin kävin ja ne oli ok lääkkeennoston jäljiltä. Vatsan elo on tuntunut aika rauhalliselta nyt lepäilyn myötä. Mieli on ollut vähän ristiriitainen, kun kovasti haluisi tehokkaana ja työkunnossa pysyä, mutta tottakai tällaiset asiat menevät sen edelle ja on vaan hidastettava tahtia.

Piritykseksi viikoon toin kukkia sisälle ja ulos. Meillä paikallisessa kukkakaupassa on aina tosi lämmin ja ystävällinen fiilis ja siellä on mukava käydä jo ihan senkin takia.  Iltasin oon yrittänyt jaksaa Tiitiä huomioida. Hän pari päivää pyyteli, että leivottaisiin yhdessä ja sitten haalittiinkin kaapeista helpon suklaakakun ainekset kasaan. Oli meidän ensimmäinen tekele, mutta hyvältä maistui ja hauskaa oli yhdessä puuhailla. Tuntuu, että tuo esikoinen kasvaa ihan silmissä ja oivaltaa jatkuvasti uusia juttuja ja aina on itse jo vähän jäljessä, että mitäs kaikkea nyt jo osataankaan. Myös kotitöitä hän ahkeroi mielellään isin apurina, kun äiti oli hommista lomautettuna. 




Yksi asia mihin saan silloin tällöin inspiraatiopyrähdyksiä on virkkaaminen. En ole koskaan loistanut kässätunneilla, mutta muistan, että jo ala-asteella innostuin virkkaamisesta niin, että kässäpussi oli täynnä isoäidinneliöitä siinä vaiheessa, kun moni vielä ähisi ensimmäisen parissa. Sittemmin virkkaaminen jäi vuosiksi, kunnes Tiitin vauvavuotena tein ontelokuteesta pari mattoa ja yksi yö virkkasin Tiitille pöllöpipon. Viime syksynä tein Tiitille säärystimet ja toisaapäivänä virkkauskuumeen iskiessä päädyin saman ohjeen pariin  ja tein itselleni säärystimet. Säärystin per päivä muun kotitekemisen ohessa tuli nopsaan. Eniten tuskaa aiheutti nappien ompelu, joka ei oo ikinä kuulunut lempipuuhiini. Tiiti katseli säärystimien etenemistä vierestä ja pyysi vauvanukelleen äidin tekemää peittoa. Nappikaupoilta sai sitten Tiiti valita mieleisen värin peitolle ja yllättäen kotiuduttiin vaaleanpunaisen lankakerän kanssa. Itselleni tuo viininpunainen on väri, mihin syksyisin aina hurahdan, mutta muutoin se ei välttämättä silmää miellytäkään. 





Ois kiva tietää, mitä te muut alatte tehdä, jos on vähän pakkolevon paikka tai vaikka ulkona sadekelit pitkittyy? Onko syksyisin jotain erityisiä lempipuuhia?



-heidisusanna

4 kommenttia:

  1. Mäkin virkkailen tai kudon.mun pahe on vaan se,että innoissani aloitan villasukkien tekoa ja nopsaan saankin sen ekan valmiiksi,MUTTA se toinen..arghh..mielenkiinto lopahtaa totaalisesti!
    Koita jaksaa ottaa rennosti♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tarvis varmaan tehdä molempia yhtä aikaa aina, et säilyis into ja käsiala samana. :'D Kiitos, täytyy koittaa. ❤️

      Poista
  2. Mä haluaisin hirveesti virkata semmoisen pyöreän maton. Heti kun löytyisi jostain joku ajanrakonen rauhoittua koukkujen ääreen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, semmonen tulee kyllä yllättävän nopsaan ku on nii isoa matskua. :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3