tiistai 4. huhtikuuta 2017

Mitä tapahtui unelmakodille + arkikuulumiset

Alkuvuodesta blogin ottaessa ensiaskeliaan päristelin rumpuja kovasti unelmakodin löytymisestä ja pähkäilystä onko talo meille se oikea. Niihin kirjoituksiin pääset täältä ja täältä. No niinhän siinä kävi, ettei me kuitenkaan olla tässä muuttolaatikoita pakkailemassa, vaikka aika ois juuri hyvä kotiutua uuteen pihapiiriin kevättä ihmettelemään. Totesimme, että talon suhteen asiaa pähkäiltiin ja veivattiin niin paljon, ettei se ollut meitä varten. Kyllä siinä oikeassa pitäisi tulla se tietty tunne, että nyt kolahti, eikä pelkkää epämääräistä ahdistusta olisko sen nyt tämä vai onko miinuslista kuitenkin plussapuolta pidempi. 

Kevät tulee siis rivitaloasunnossamme. Juuri tuli kaksi vuotta muutosta tänne, kyllä on sekin aika mennyt nopeasti. Tämän viikon olen aloitellut vapaapäivillä, kevätsiivouksella ja kipeää Tiitiä hoitaen. Kuudes tai seitsemäs korvatulehdus sitten elokuun ja siihen kun lopulta antibioottikuuri aloitettiin hän meni pariksi päiväksi päikkyyn ja nappasi sieltä taas flunssan. Nyt päädyttiin siihen, että korvat putkitetaan yksityisellä parin viikon päästä. Jännittää kovasti. Onneksi sain tutun anestesiologin eli nukutuslääkärin kanssa jutella toimenpiteestä ja jännityksestäni ja hän kertoi sen olevan täysin normaalia. Lapsen stressitason hän kertoi nousevan hyvin lyhyeksi ajaksi toimenpiteen aikana, kun taas äiti saattaa hermoilla viikkotolkulla. Onneksi tapaamme tämän ihmisen myös salissa ja hän hoitaa nukutuksen. Äidin peloista lähti heti puolet pois. Jäi kyllä jäljellekin riittävästi. Ei uskoisi olevansa sairaanhoitaja, kun on kyse omasta lapsesta. Niin sen kuuluu tietty mennäkin, ammattirooli nurkkaan ja hysteerinen äiti paikalle. 




Tässä kevätsiivouksen ja vaatekutsujen lähestyessä päätin lähettää rakkaan TYLLi mattoni pesulaan asti ammattilaisten käsiin. Matto palasi reissusta eilen ja järkytyksekseni paljon pahemmassa kunnossa, kun mitä se oli lähtiessään. Reklamoin heti ja tänään matto haettiin matkaan uudelleen pahoittelujen kera. Vähän sydän syrjälläni päästin sen uudelle kierrokselle. Toivotaan, että edellisen pesun mokat saadaan korjailtua. Sattuuhan noita, harmittaa vaan niin kovin kun juuri tämän maton kohdalla joka oli itselle pitkäaikainen toive, sitten sitä on yrittänyt itse vaalia ja ensimmäistä kertaa päätti kääntyä myös pesussa ammattilaisten puoleen. Kutsuillaan todennäköisesti myös ilman mattoa, mutta eihän se menoa haittaa.

Ensimmäinen peikonlehti kotiutui meille.
 Kotimatkan se kulki rattaissa vöihin kiinnitettynä ja sadesuojalla peitettynä, tajusin vastaantulevien ihmettelevät katseet vasta kotona. Näytti siltä että olisin lapsen tällännyt tiiviisti sadesuojan sisään. 



Satuin tällä viikolla voittamaan VoimaBoosti -kurssin toisesta blogista. Samaisen siis, jonka itse arvoin viime helmikuussa. Kiva päästä itse kokemaan kurssi ja katsomaan saisiko sitä omia voimavara-akkuja ladattua  ja jaksamistaan vanhempana kerrytettyä tai uusia havaintoja itsestään tehtyä. En voi väittää, että tällä hetkellä mikään energisin olo olisi. Usein tässä kevätinnostuksen rinnalla väsymyskin nostaa päätään. Onneksi nyt mennään koko ajan lämpöä ja nauruntäyteisiä kesäpäiviä kohti. Tänään on hei jo 9 astetta täällä lämmintä!

-heidisusanna


6 kommenttia:

  1. Tsemppiä tuohon korvien putkittamiseen, toivottavasti auttaa ja pääsette sairasteluista eroon! (:

    VastaaPoista
  2. Kyllä se unelmien koti vielä osuu kohdalle! :) Tsempit putkitukseen, toivottavasti korvatulehdukset jää historiaan sen jälkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä se varmaan vaan oottelee löytymistään (tai rakentamistaan. :D) Ja kiitos, toivotaan et putket pysyvät paikallaan ja tuovat avun. :)

      Poista
  3. Kyllä sen oikean kodin tosiaan heti tunnistaa! Tsemppiä putkitukseen ja parempia vointeja sen myötä♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3