keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Korvien putkitus ja äidin jännitys

Huhhuh, onneksi tämä päivä viimein koitti. Sen verran oon tässä kierroksia keräillyt parin viikon aikana. Tiitin korvat putkitetaan, sillä päikyn aloituksen jälkeen jokainen flunssa on tuonut mukanaan korvatulehduksen. Osa on hoidettu antibiooteilla, osa ei. Kuitenkin tuntuu, ettei yhtäjaksoista pidempää aikaa terveenä ole ollut lainkaan. Mehiläisen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri ehdotti jo ajattelemaamme korvien putkitusta. Josko ilmanvaihdon paraneminen toisi avun ja saataisiin pidempi pätkä ilman korvakierrrettä, antibiootteja ja mahdollista vaaraa kuulolle. Toimenpide tehdään pienessä nukutuksessa, joka saadaan aikaan maskin avulla. Täällä Mehiläisessä vanhemmat saavat mennä mukaan saliin asti ja vanhemmat kutsutaan heräämöön heti, kun lapsi alkaa heräillä. Toimenpide päivänä voi olla väsymystä, pahoinvointia ja ärtyneisyyttä. Seuraavana päivänä lapsi voi jo mennä päiväkotiin. Meillä on onneksi vapaapäivä myös huomenna.

Tiitin korvien putkitus sai nimittäin yleensä niin rauhallisen sairaanhoitaja-äidin ihan hermoheikoksi. Tunnistan kyllä fiiliksen samaksi, kun silloin, kun labrahoitaja lähestyi tylyllä asenteella ja "isolla" piikillä vastasyntyneen Tiitini kantapäitä. Leijonaemo herää ja puolustaa pientä uhkalta, vaikkei asia niin uhka olisikaan ja kaiken järjen mukaan tarkoituksena pientä auttaa. Jostain syystä myös tähän korvien putkitus -toimenpiteeseen valmistautuessa on päässäni soinut punainen "VAARA" -hälytys. 

Oon yrittänyt helpottaa oloani ja jäsentää ajatuksia yksinkertaisesti vaan puhumalla fiiliksistä. Onneksi työkaveritkin vuoroissa vaihtuu, niin ei ole samaan ihmiseen kohdistunut kaikki keskustelunavaukset. Suurimman avun tarjosi anestesiologian erikoislääkäri, eli nukutuslääkäri, joka on tuttu ja tulee myös Tiitin humauttamaan unille pienen toimenpiteen ajaksi. Hän vankalla työkokemuksella otti huoleni tosissaan ja kertoi, että lapsella stressitaso nousee hyvin lyhyeksi ajaksi, jos ollenkaan, toimenpidepäivänä, kun taas vanhemman (usein juuri sen äiti-ihmisen) stressitaso voi olla korkealla jopa viikkoja. Hän lohdutti myös sillä, että nyt kuuluukin herätä sen äidinvaiston pintaan, eikä yrittääkään olla hoitajana paikalla.

Tiitihän on valmistautumisessaan ollut aivan toista maata. Hän on kertonut tarinoita lääkärireissuista, piirtänyt lääkärin kuvia, hakenut näytille aikaisemmin saamiaan tarroja ja sitten taas palannut iloisesti muihin puuhiin. Eilen äidin piti mennä sivummalle pyyhkiin silmäkulmia, kun Tiiti kuvasi tulevaa reissua näillä sanoilla: "Minä menen isin ja äitin kanssa lääkäliin. Siellä sanotaan tädille moikka ja telvetuloa. Lääkäli Tommi tulee, Tommilla on kiva koira. Minä saan jätskilannekkeen ja taikapölyä. Titten helään äitin kainalosta ja syön jäätelöä. Kotona puhalletaan taippuakuplia." 

Miten jännittämäni korvienputkitus päivä sitten meni:

7.30 Tiiti herättää mut, isi on juuri lähtenyt töihin ja Tiiti herännyt ilmeisesti oven kolaukseen. Noustaan ja laitetaan Pikku Kakkonen päälle.

8.15 Tiiti syö kaurapuuroa ja juo mehua. Sitten leikitään sisällä.




 9.20-10 Lähdetään ulos leikkimään, tehdään pikkuretki läheiseen metsään ja käydään keinumassa.




10.45 Tiiti on syönyt lounaan. Pelattiin varman päälle ja otettiin pitsaa, joka menee aina. Välillä lounasaikaan ruoka ei maistu, eikä varsinkaan näin aikaisin.

11.30 Annan vielä maitoa. Sitten 4 tunnin paasto alkaa. (Pyysin palkattoman vapaapäivän, koska tähän aikaan päiväkodissa paasto olisi ollut hyvin kurja lounaan ja välipalan osuessa aikavälille.)

12 Katsottiin vielä Hyrräpäät, sitten Tiiti meni omatoimisesti päikyille. Mikä pakkasin reppuun mukaan vaihtovaatteet Tiitille, vaihtopaidan itselle, pyyhkeen ja pussin (jos Tiiti pahoinvoiva nukutuksen jälkeen), smoothien, pillimehun, housuvaippoja, pienen Nalle Puh -kirjan, välipalapatukat ja juomapullon vanhemmille, kelakortin, esitietolomakkeen, rahapussin ja kännykän ja tottakai Tiitin nallen. (Näistä lopulta tarvimme vain nallea, esitietolomaketta ja meidän juomapulloa & kännyköitä.)

13.45 Tiiti heräilee. Isi tulee aikasemmin töistä ja leikkii Tiitin kanssa. Vaihdetaan vaatteet. Kiinnitetään huomiota leikkeihin ja piirtämiseen, ettei tule kyselyitä välipalasta.

15.30 Saavumme Mehiläiseen, meidät otetaan ihanasti vastaan anestesiologin sekä hoitajan toimesta. Tiiti takertuu kainalooni, jolloin lääkäri pyytää hoitajaa hakemaan koirastaan kuvan. Äkkiä on jää murrettu ja Tiiti alkaa leikkiä hoitajan kanssa lelupussin sisällöllä ja me kuullaan vielä lääkäreiltä, mitä tapahtuu ja miksi. Annamme Tiitille hoitajan tuoman kipulääkkeen (Pronaxen) suun kautta.


16 Hoitaja hakee meidät saliin, jonne mennään reippaasti. Lääkäri kertoo vanhemman empimisen lisäävän suotta lapselle koituvaa stressiä. Lasken Tiitin sylistäni pöydälle, jolloin lri asettaa samantien maskin hänen kasvoilleen. Tässä ehkä se homman kurjin vaihe, kun Tiiti ikuisuudelta tuntuvan, varmaan oikeasti puolen minuutin ajan, itkee ja pistää vastaan. Halaan häntä pitäen käsiä samalla kiinni ja kerron, että isi ja äiti on tässä. Nopeasti lääkäri kertoo tajunnan tason laskeneen ja lähdemme hoitajan saattamana heräämön nojatuoleille odottamaan. 


16.15 toimenpiteen tehnyt lääkäri tulee kertomaan, että kaikki oli mennyt hyvin. Korvat oli edellisen antibioottikuurin jäljiltä nyt kuivat ja terveet, joten erillisiä tippoja ei jälkihoitoon tarvita. Hän oli jo 16.10 kirjannut leikkauskertomuksen, joten todellisuudessa toimenpide oli ollut hujauksessa ohi.

16.20 Nukutuslääkäri kantaa Tiitin suoraan syliini hoitajan tuodessa tyynyn ja peiton. Lääkäri kertoo Tiitin nukkuneen hetken vielä luonnollista unta nukutuslääkkeen vaikutuksen lakattua. Tiiti jatkaa uniaan sylissäni. Uinuva paketti peittokäärössä tuntuu samalta kuin synnärillä. Olo on yhtä aikaa onnellinen, huojentunut ja hieman hämillään. Koskettavaa.


16.30 Tiiti alkaa hieman rutista ja potkia sylissäni. Jonkun ajan päästä hän ilmoittaa tomerasti, ettei halua peittoa. Laitamme Bamsen pyörimään telkkarista ja annamme Tiitille tuodun kipulääkkeen (Panadol) sekä pillimehun. Ne otettuaan hän tilaileekin jo hoitajalta jäätelön ja muistaa hieman tokkuraisenakin niin kauniisti kiittää hoitajan sen tuodessa. Meille tuodaan kahvit. Tiiti syö jäätelöä ja lääkäri ja hoitaja käy kurkkimassa, että meillä on kaikki hyvin.


17 Hoitaja tulee käymään kotiutusohjeet läpi meidän kanssa. Korvat suojataan järveen ja kylpylään mennessä silikonikumisella korvakitillä ja pannalla. Putkien odotetaan kestävän noin 6-12 kk. Jos putket lähtevät parin kuukauden aikana otetaan yhteys hoitavaan lääkäriin, samoin jos korvat vuotavat enemmän tai kipeytyvät. Tänä iltana kotona annetaan tarpeen mukaan kipulääkettä. 


17.20 Saamme luvan lähteä kotiin Tiitin juostua ympäri heräämöä, juteltua hoitajan kanssa reippaasti, käytyä potalla ja valittua haluamansa lelun palkinnoksi. Tiiti on kotiin lähtiessään, kun ei mitään olisi tapahtunutkaan. Huikkaa iloiset moikat hoitajalle ja juoksee meidän perään. Reissuun on kulunut alle kaksi tuntia ja kaikki ovat tyytyväisiä. Suuri kiitos Mehiläisen väelle, huippuväkeä ja -hoitoa! :)






Kotona Tiiti on leikkinyt, kertonut reissusta, lähettänyt äidilleni kuvat saamistaan liskoista, syönyt hyvin ja mennyt yöunille normiaikaan. Itse pystyn taas hengittää ja kivi on rintakehältä poissa. Kun olisi tiennyt kuinka hienosti kaikki menee, olisi voinut jännittää vähän vähemmän. Toisaalta on se luonnollinen reaktio ja itselleni luontainen tapa käsitellä asia mielessä etukäteen. Onneksi kaikki meni hienosti. Superreipas Tiiti. < 3



-heidisusanna

5 kommenttia:

  1. Hyvä Tiiti! Nämä korvatulehdukset ovat kyllä sitten viheliäitä kerrassaan. Onneksi putkitus usein tepsii! Meidän lapsen putkitusoperaatiosta bloggailin myös taannoin, tsekkaa jos joudat! Korvatulehdusvapaata vuoden jatkoa!
    http://juhaniteras.blogspot.fi/2016/06/museopaivasta-putkipaivaan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienosti oli mennyt teilläkin ja vierailin toki useammankin kirjoituksen verran. Hyvä ja monipuolinen blogi sulla! Meillä oli isi kotona 3kk ja sitäkin muistellaan tosi tärkeänä ja monivivahteisena ajanjaksona. Hyvää kesän odotusta teidän väelle! :)

      Poista
  2. Meillä kanssa lääkäri meinas, että syksyllä lähdetään lapsen korvat putkittamaan, jos taas kierre alkaa tai kesälläkin korvatulehduksia on. Kiitos tästä kirjoituksesta, helpotti vähän ahdistusta asiaan liittyen. Reipas tyttö teillä ja äiti kanssa :DD
    -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että helpotti! :) Kiitos, äiti olis joo voinut saada kans reippaustodistuksen kun pysyi tajuissaan jännäyksestä huolimatta. :D Kesä voi tosiaan olla oireettomanpaa ja sitten ei tarvi korvien kastumista niin varoa. Tsemppiä teille syksyyn, hyvin se menee jos putkittaan lähdetään. :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3