tiistai 14. maaliskuuta 2017

Meidän tarina 1/3

Blogin kommentteihin tuli toive kirjoittaa meidän tarina seurustelun aloituksesta nykyhetkeen. Olinkin aihetta jo miettinyt, joten nyt tulee heti kolmen postauksen verran tarinaa. Ensin meidän seurusteluvuosista, toisena häistä, koska se päivä ansaitsee mielestäni oman tekstinsä ja viimeiseksi nykytilanne, miten homma rullaa nyt avioparina & vanhempina. Kaikilla vaiheilla on paikkansa sydämessäni. Meidän tapauksessa tarina alkoi oikeestaan jo viisi vuotta ennen seurustelun alkua. Kelataan siis 12 vuotta taakse päin.

Tapasimme yläasteen käytävillä. Vuonna 2005 hän oli isosena riparillani, jolloin ihastuin häneen ensimmäisen kerran. Ujouteni takia en asiasta mitenkään maininnut, mutta jonkinlainen yhteys alkoi tuolloin käydyistä keskusteluista. Viisi vuotta pidettiin yhteyttä mesessä jutellen lukemattomia tunteja pitkin iltoja ja öitä. Vallankin intistä lomilla ollessaan hän kirjoitteli usein aloittaen aina samalla tervehdyksellä. Vuosien mittaan vastailin neutraalisti tai sydän pamppaillen esittäen neutraalia, vähän sen mukaan mikä oli oma elämäntilanne. Mieheni on säästänyt osan noista keskusteluista ja joskus myöhemmin niitä selatessani huomasin sen, että jo silloin me oltiin tosi me, tapa heitellä läppää ja puhua oikeesti oikeista asioista oli jo siellä. 

Vietimme uudenvuoden yhdessä vuoden vaihtuessa lukuun 2010. Ensisuudelmamme oli tuolloin melko siirappisesti vuoden vaihtuessa keskiyöllä. Sen loppuessa huomasimme, että kaikki muut oli jo lähteneet sisälle. Tunnustin ihastukseni tuon uuden vuoden jälkeen, mutta vastausta ei oikeestaan kuulunut ja jatkettiin vuotta tahoillamme. Hän kertoo tajunneensa ihastuksensa minuun päin joskus kevätkesällä, mutta silloin vietin itse sinkkukesää ja taas mentiin ristiin. Syksyllä 2010 muutin opiskelujen perässä, kuten hänkin, mutta eri paikkakunnille. Tuskailin pitkään kutsunko häntä tupareihimme. Miksi kutsuisin, kun ei juuri pidetty yhteyttäkään. Ystäväni/ kämppikseni sai tarpeekseen jahkailustani ja sanoi jotenkin niin hyvin, et jos sitä pitää noin paljon miettiä niin eiköhän silloin ole jo syy kutsua. No niinhän siinä kävi, että hän tuli tupareille ja oikeestaan ensi katseesta oli selvää, että nyt on oikea aika. Seuraavalla viikolla 17.9.2010 aloimme seurustella. Kuulin tuolloin ensi kertaa hänen laulavan kitaraa soittaessaan. Kappale oli Jipun ja Edelmannin Jos sä tahdot niin. 

Kolme vuotta kului reilun tunnin välimatkaa kulkien viikottain edestakaisin. Välillä päivittäinkin. Kaipaus toisen luo oli valtava ja opiskelut jäi kyllä useimmiten kakkoseksi. Harjoittelujaksot yritimme sopia niin, että pystyimme aina kuukauden olla saman katon alla. Hän opiskeli terveydenhoitoalaa myös, joten välillä tehtiin töitäkin yhdessä. Kaikki oli luontevaa, hän tuli heti tärkeäksi osaksi meidän sukua ja perhettä. Mietin, että kannatti odottaa sitä oikeaa ihmistä vierelleen melkein 20-vuotiaaksi asti, koska sitten oli jo niin varma, että näin sen kuuluu olla. Ja niin on edelleen. Muutimme yhteen 2013 vuoden lopulla, jolloin hän myös kosi minua samana päivänä kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Vuoden vaihteeseen kuului myös tieto Tiitin odotuksesta. Aluksi pelästyimme raskauden menneen kesken, mutta onneksi sieltä ultrassa vahva syke edelleen löytyi ja saimme valmistautua matkalle vanhemmuuteen. Halusimme ehtiä viettämään häät vielä kahdestaan, joten juhlimme häät toukokuun lopulla, kun Tiiti syntyi sitten rv 35+6 heinäkuun alussa. 

Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle tiibetin vuoteeseen
tai siirrän pohjoisen luoteeseen 
ja aina uudelleen ja uudelleen 
sun muistan joskus mua suudelleen.

Jippu & Samuli Edelmann - Jos sä tahdot niin


Seuraavassa osassa pääsette sitten kurkkaamaan meidän hääpäivään.

< 3

-heidisusanna

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! <3