11.3.2017

Blogi 2kk!

Kaksi kuukautta sitten ensimmäinen postaus Blogata vai eikö blogata näki päivänvalon ja uskallus voitti epävarmuuden. Onnea kaksi kuukautta vanhalle blogille ja samalla pieni seläntaputus itselleni! Nyt jo lyhyen ajan jälkeen tiedän, että uskallus kannatti. Bloggaamisesta on lyhyessä ajassa tullut itselle tärkeä oma juttu, jonka ääressä hengähtää. Blogin myötä olen saanut onnistumisen kokemuksia, löytänyt samanhenkisiä ihmisiä, hyödyllisiä juttuja ja oppinut paremmin siivilöimään niitä onnen hetkiä ihan tavallisesta arjesta. 

Toivon, että blogista tulisi turvallinen kotisatama, jonka kautta pystyis kanavoimaan kaikenlaisia fiiliksiä ja elämäntapahtumia. Olisi ihana jakaa juttuja sekä kuulla teidän ajatuksia ja nähdä vaikka ihan pieniäkin viestejä siitä, kuka siellä toisella puolella on. Hassua, että vaikka keskustelua ei vielä niin paljon ole herännytkään, välittyy minulle kuva lukijoista ja tunnelmasta blogin suhteen. Siellä on ihan huipputyyppejä, sen tiedän. Kiitos että käytte kurkkimassa blogia. Lisäsin viimein Lukija-palkin tuonne oikeaan reunaan, sinne voi klikkailla itsensä niin halutessaan. 

Huomaan, että jonkin verran edelleen on suodatin päällä sen suhteen, mitä kirjoittaa ja haluaa jakaa. Toki se kannattaa jollain tasolla säilyttää aina, mutta uskon että myös ajan kuluessa moni asia tulee luontevammaksi. Nytkin on isoja juttuja, joita tahtoisi kirjoittaa, mutta vielä tuntuu siltä, ettei niiden aika ole. Toisaalta tekisi mieli myös palata ajassa taaksepäin ja palata tärkeisiin merkkipaaluihin, jotka elettiin ennen blogin aloitusta. Tiitin syntymästä, vauva-ajan jutuista ja meidän häistä tekisi mieli kirjoittaa. No, kaikki aikanaan. 

Oon todella kiitollinen elämästä juuri nyt. Kaikenlaista mahtuu elämään, valoa ja varjoa, mutta silti pohjavireenä on kiitollisuus tässä ja nyt. Turvallisuuden tunne ihan siitä painollaan kulkevasta perusarjesta ja niistä tärkeimmistä palikoista. Mulla on rakkaita ympärillä, terveyttä ja unelmia. Tiedän että varjon paikoistakin mennään eteenpäin. Jos vähän horjuenkin, niin joku siinä aina on tukemassa olkapäästä. Kiitos niille, ketkä tietää näihin ihmisiin lukeutuvansa. 

Ensi viikolla pitäisi lämpötilojen nousta ja auringon kurkistella. Muistakaa välillä antaa niitä taputuksia itsellekin: hyvin uskallettu, hyvin selvitty, hyvin tehty!

Pysykää matkassa, olette ihania.

-heidisusanna

8 kommenttia:

  1. Moi! Kirjoituksesi kuulostaa kovin tutulta, itsellänikin on melko tuore blogi ja paljon samankaltaisia ajatuksia sen suhteen! Tsemppiä bloggaamiseen! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Täytyykin käydä vastavierailulla blogissasi. :) Samat sanat ja kivaa kevään alkua! :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia, kauniita sanoja, kaunis ihminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ❤️ Jatka samaan malliin, tulee hyvälle mielelle kun lukee sun tekstejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunein kiitos. <3 Kyyneleet tuli silmiin kommentistasi. Ihanaa että tunnelma välittyy. Kiitos. <3

      Poista
  3. Tsemppiä bloggaamiseen :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  4. Oon lukenut kaikki sun kirjoitukset, vaikka en oo tainnut aiemmin mitään kommentoida. Ihanasti kirjotat ja kuvat on kivoja. Tosi Heidimäisiä juttuja, ihan omana itsenäsi kerrot asioita <3 ja kiva lukea teidän kuulumisia tätä kautta, kun nähdään niin harvakseltaan. Mun mielestä olis kiva sellanen postaus missä kertoisit teidän tarinan seurustelun alusta nyt tähän hetkeen :) -Sonja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla. Täytyy kyllä keväällä saada aikataulut sopimaan paremmin! Kiitos. Itse asiassa just viime yönä valvoskellessani pyörittelin sitä aihetta päässä, et voi olla et tekstikin syntyy aika nopeasti. :) Oot Sonja ❤️

      Poista

Kiitos kommentista! <3