14.2.2017

Rakkaita lähellä ja kaukana

Ystävänpäivä on kulunut kotosalla koko perheen voimin, mutta flunssan uuvuttamana. Sydänkoristeet, suklaat ja ilmapallot ovat kuvasta puuttuneet, joskin pidän sitä muutenkin melko päälle liimattuna suomalaiseen ystävänpäivään. Itse oon tottunut ystävänpäivää viettelemään lähinnä toivotusten muodossa ja aiemmin ystäväporukalla lähdettiin usein syömään tai elokuviin ystävänpäivän tietämillä. Parisuhteessa ja avioliitossa ei olla ystävänpäivää sen kummemin vietetty.

Mulle ystävät ovat todella tärkeitä, samoin läheiset ylipäätään. On ollut suuri onni kasvaa ison suvun keskellä. Meillä oli vielä 90-luvulla jäljellä poikkeuksellisen suurta yhteisöllisyyttä, koska kesämökit oli meidän äidin puolen suvussa samassa pihapiirissä järven rannassa. Siellä me neljä serkusta, minä ja siskoni sekä kaksi serkkutyttöä, kasvettiin suuressa miesvoittoisessa suvussa papan veljien touhuja seuraten. Opittiin vihdan tekoa, kalastusta, sätkän käärimistä ja saunan lämmitystä. Ei oikein suostuttu opetteleen lintulajeja, nikkarointia ja metsästysjuttuja. Nyt harmittaa ne kaksi ensimmäistä, olisi pitänyt. Lapsuus oli kovin onnellista ja kasvaessaan oli matkassa aina se tieto, mistä tuki ja turva tulee. Serkkuja on meidän lapsuusvuosien jälkeen tullut kaksi lisää, tyttöjä tietenkin. Uusin prinsessa saa nimen viikonloppuna, joten 26 vuotta on minun ja hänen välillä ikäeroa. Mun mummusta ja papasta tuli taas mummu ja pappa tälle pienokaiselle, vaikka meidän tytön myötä ehtivät jo isoisovanhemmiksikin. Hassua. Mummu ja pappa ovat mulle todella rakkaita, soitellaan muutama kerta viikossa ja yritetään nähdä mahdollisimman usein.

80 -vuotta ikäeroa, mittaamattomasti rakkautta. Meidän Tiiti ja mun mummu. 

Isän puolelta mun suku on aika paljon pienempi ja itselle tuntemattomampi. Suurin osa rakkaista on jo kuollut, isäni mukaanlukien. Mun äiti on isän kuoleman jälkeen ollut mun rakkain ihminen maailmassa, siskoni lisäksi toki. Hän on meistä pitänyt aina mielettömän hyvää huolta, kasvattanut rennolla otteella ja rakkaudella. Isovanhemman rooliin hän syntyi samassa hetkessä, kun Tiitin sai syliinsä. Äiti on meille korvaamaton apu ja lisä porukkaan aina kun omalta kolmivuorotyöltään suinkin ehtii. Tiiti ikävöi usein jo viikolla häntä ja hän Tiitiä. On suuri rikkaus, kun läheltä löytyy ihmisiä, jotka vain haluavat osallistua ja olla tärkeitä, ilman vaatimuksia tai velvollisuudentunteita. Toivon, että joskus pystyn antamaan jotain siitä avusta ja rakkaudesta takaisin päin. Äiti. 

Tiitin ja naimisiin menon myötä on kaiken muun hyvän lisäksi saanut vielä lisää sukulaisiakin. Tiiti on saanut toiselta puolelta rakkaat mummun ja vaarin, sekä sedän. Nyt vietettiin taas pitkää viikonloppua Tiitin toisessa isomummulassa eli mieheni mummulassa. Olen käynyt siellä ensimmäistä kertaa 7 vuotta sitten ja joka vuosi koitetaan ainakin pari kertaa irroittautua arkikiireistä ja reissata Keski-Pohjanmaalle. Nyt vallankin Tiitin ollessa pieni, on välimatka kurja, kun voisi muuten poikkeilla vaikka parin viikon välein. Reissu isomummulaan oli aivan ihana. Tiiti muisti kesällä viimeksi nähdyt rakkaat samantien, nappasi kädestä ja lähti näyttämään leikkejään. Sydän pakahtui onnesta kun näki Tiitin siellä isomummun sylissä tai isovaarin kanssa hassuttelemassa ruokapöydässä ja leikkimässä maatuskalla. Isotädille Tiiti vei leluja ja huhuili mukaan leikkeihinsä. Tiedän, ettei ne hetket ole ikuisia. Ne on niin arvokkaita. Käytiin myös pulkkamäessä porukalla, mikä oli niin hauskaa. Mun isovanhemmat eivät ole enää siinä kunnossa, että tuollaiset yhteiset tekemiset onnistuisi, mutta sitten vaan ollaan rauhallisemmin heidän kanssaan. Nyt jo tiedän, kuinka tärkeitä noista pulkkamäkikuvista ajan myötä tuleekaan.


Muistakaa läheisiänne ja vallankin jos sieltä löytyy iäkkäämpää väkeä, käykää, soittakaa, laittakaa kortti. Aika loppuu usein kesken, rakkaita kannattaa muistaa juhlapäivien ulkopuolellakin. Hyvää ystävänpäivää! < 3

-heidisusanna

3 kommenttia:

  1. lapsillemme ei tule mieheni äidin puolelta mitään apuja tai muuta vaikka asuu aika lähellä, sillä toiset lapsenlapset joita on 5 ovat ne rakkaimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :/ Inhoittava tilanne. Lapsien suhteen vallankin toivoisi aina, että kohtelu olisi tasa-arvoista ja kaikki kokisi olevansa yhtä tärkeitä. Nykyään aika paljon kuulee sitä, ettei osallistua puolin eikä toisin toisten elämään, vaikka lähellä oltaisiinkin. Tsemppiä!

      Poista

Kiitos kommentista! <3