perjantai 27. tammikuuta 2017

Unelmien koti


Ei olla tammikuusta vielä päästy, kun taas yks unelma kolkuttelee oven takana. Käytiin tänään talonäytössä ja nyt illan on pää sauhunnut. Onko se tässä? Niin monta palasta loksahtaa kohdilleen. Joku silti vielä kinnaa. Pelko uuden edessä vai joku oikea aavistus siitä, ettei sittenkään vielä? Kevät 2014 kierrettiin urakalla omakotitalojen näyttöjä. Silloin, vallankin alkukesästä, aloin olla jo ihan tuskastunut ja pesänrakennusvimmoissani valmis muuttamaan about jokaiseen pystyssä suurin piirtein olevaan rakennukseen, jota käytiin katsomassa. Onneksi mies siinä kohtaa toppuutteli ja lopulta myöntyi, että mentiin vielä rivariin vuokralle. Hyvä niin, sillä muuttolaatikot oli suurimmaksi osaksi aukomatta, kun tyttö samalla viikolla syntyi.

Jätettiin talohaaveet vauva-ajaksi taka-alalle. Tehtiin paluumuutto vanhoihin maisemiin kun Tiiti oli puolivuotias, edelleen vuokralle. Kolme kuukautta siitä kierreltiin näytöissä ja päädyttiin naapuritaloon, jossa myynnissä oli meidän asunnon kaltainen rivarikolmio. Tässä ollaan nyt kaksi vuotta viihdytty oikein hyvin, mutta nyt alkaa jälleen omakotitalohaaveet nostaa päätään. Ollaan miehen kanssa molemmat maalta kotoisin, joten jonkinlainen kaipuu maaseudun rauhaan vain on. Samoin molemmat jakaa ajatuksen, että lapsemme haluamme kasvattaa maalla. Pienessä kylässä kouluineen on omat lieveilmiönsä, tiedetään, mutta niin on paljon paljon hyvääkin. Parempi olisi muuttaa nyt, kun Tiiti ehtisi vielä tutustua kavereihin leikeissä ennen kouluvuosia. Itsellä on ollu suuri rikkaus saada kulkea samojen ystävien kanssa kerhovuosista aina lukioon asti samoja polkuja. Edelleen ollaan joka päivä tekemisissä whatsappin välityksellä ja aina nähdään, kun porukan aikataulut saadaan sopimaan. Kovin huonosti ei siis tullut porukkaa valittua. Ja juuri ollut luokkakokous todisti kyllä senkin, että kultaisia tyyppejä oli siellä meidän luokalla ala-asteella muutenkin.


Joten maalle siis. Hirsitaloon. En kestä, mikä hirsitalovimma meihin on iskenyt. Nyt kun ollaan se keksitty, on hyvin vaikea enää kelkkaa muuttaa. Pihaa pitäisi olla, missä touhuta ja elellä rauhassa. Extra bonusta olisi että lähistöllä olisi metsää, rantaa ja peltoa. Talon pitäisi olla hengitysilmaltaan ja rakenteiltaan puhdas. Puunvärin vastapainoksi oma sisustussilmä kaipaa kyllä valkoista. Tällä hetkellä elellään melko harmaavalkoisessa kämpässä, mutta beigeä pellavaa ja kaikenlaista ihanaa räsymattoa ja kiikkustuolia haaveilisin kyllä lisää, jos olisi unelmien koti muokattavana. Miehellä tärkein vaatimus on kunnon autotalli. Yhteinen toive on rantasauna. 

Vielä mitä, tänään siis käytiin katsomassa:
 hirsitaloa rannan lähettyvillä, rantasauna check, autotalli check, iso tontti -ehdottomasti check, vaaleat kauniit pinnat pyöröhirsien ryhdittämänä check, palvelut lähellä, lyhyt matka kaupunkiin töihin ja silti ihan maalla check, check, check.
Koska muutetaan?

Yksi syistä, ettei saman tien kiljastu tarjousta asuntoesittelijälle oli se, että pihapiirissä on vanhoja rakennuksia, jotka osaltaan voi olla vähän taakka. Harmittaa, jos ei pysty kauniille talolle luomaan uutta elämää, vaan se jää siihen pihaan sitten lahoamaan. Projektia olisi myös rannan siistimisessä, laiturissa, saunan ja autotallin kunnostuksessa/ uuden rakennuksessa. Mies miettii onko kuitenkin jotain villojen kastumista jossain. Yhtäkkinen hyppy uudenkarheesta rivitalokämpästä melko suureen kokonaisuuteen on aika pelottava. Mun pitäis autokin hommata ja totutella taas ajamaan. Tämä kämppä pitäis saada myytyä. Ehtoja tarjoukseen tulisi siis joka tapauksessa useampi.
Uskalletaanko? 

Hauska yhteensattuma on, että tässä viime viikon aikana meillä vaihtu Tiitin päikyssä omistaja. Yksityinen päikky, joten koko paikan nimi ja toiminta meni sitten osittain uusiksi. Siitä riittäisi postauksen verran kerrottavaa, kunhan vähän nähdään miten uusi systeemi lähtee toimimaan. Se yhteensattuma siis oli, että kovin tykätyn vanhan päikyn nimi ja tuon talon viereisen päikyn nimi on liki sama. Nähdäkö merkkejä siellä, missä niitä haluaa nähdä... Pysy matkassa, kerron kuinka pähkäily etenee. Voi juku, mitkä sisustus ja perhe-elämä uuden äärellä -jutut alkaiskaan, jos nyt vallan tempaistas!


-heidisusanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! <3