maanantai 16. tammikuuta 2017

Lastenkirjat - meidän suosikit


Alice & Fox kirjahylly Canvas /Jollyroom
Lastenkirjojen maailma on värikäs ja yllättävä. Jokseenkin ensimmäiset lasta kiinnostavat kirjat voivat olla aikuisesta aika pitkäveteisiä. Vallankin ottaen huomioon, kuinka pitkäksi aikaa lapsi voi takertua johonkin vaiheeseen ja vaadittujen lukutoistojen määrä voi olla valtava. Silloin kannattaa jo lähtökohtaisesti haalia ympärille myös kirjoja, joita itsekin jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen. Huomaan lapsen kasvaessa, että lukeminenkin on mukavampaa, kun pikkuhiljaa voi kuvakirjojen rinnalle tuoda myös syvällisempiä satuja ja elämänmakuisia opetuksia.

Tuo Alice & Foxin kirjahylly on ihana, kun kirjat ovat aina taaperon saatavilla ja houkuttelevasti esillä. Tiiti niitä usein järjestelee ja nappaa jonkun mukaansa "Äiti tätä luetaan". Meillä tuo kangas on hieman reunoista lyhentynyt, kun pistin sen vastoin ohjeita konepesuun. Joku tuoksu kankaassa häiritsi meidän vähän allergiaherkkää perhettä, eikä tuuletus riittänyt, mutta pesulla ongelma poistui. 
Suosikkikirjat 1-2

Ensimmäinen kirja, jonka Tiiti oppi itse kertomaan oli tuo hauska Pää tyynyyn! Saadessamme sen lahjaksi selailin kuvia hieman ihmeissäni, aika jännä lastenkirja. Kuinkahan käy, pelkääkö tyttö vallan tätä. Ja vielä mitä! Kirja muodostui heti suosikiksi, vallankin isin lukiessa mukaansa tempaavalla karhun mörinällä ja naapurissa asuvan ankan pirteällä korviin käyvällä äänellä. Kadehdin aina tuota taitoa lukea niin elävästi ja hauskasti, jatkuvasti uusia ääniä kehittäen. Joku lukko itsellä on, ette vaan samaan pysty, vaikka kuinka kaksin tytön kanssa lukiessa välillä yritänkin Ehkä erilaisuus on hyvä tässäkin, äiti lukee yksitoikkoisella, sadunkulkuun syventyneellä äänellä ja isi revitttelee ja hassuttelee. Parasta on, kun tyttö itse lukee keskittyneesti "pelataanko koottia? "EEEII, kytyit titä jo!! PÄÄ TYYNYYYN ankka!" Yösatuna voittamaton.

Minttu Vettenterän Yllättävän ystävän ostin joululahjaksi Weecosilta, jossa se on edelleen alennuksessa. Linkki lastenkirjaan tässä. Sadun kuvitus on hollantilaisen Keanne van de Krekeen käsialaa, ihanan värikästä, valloittavaa ja lennokasta. Teksti on runomuotoista, mutta jotenkin niin hykerryttävän suloista ja soljuvaa. Ei töksähtele ainakaan omaan korvaan yhtään niin paljon, kuin jotkut muut runon tai lorun muotoon väännetyt sadut. Joulun parhaita hetkiä oli kun isin veli otti kirjan käsiinsä ja Tiiti parkkeerasi viereen kuuntelemaan. Läpimurto heidän kahden kohtaamisessa kävi sadun kautta. Ja kuinka kivaan mielikuvitusmaailmaan ja tarinaan ystävyydestä tämän mukana pääseekään.

3. Keijun taikapöly. Petronella Grahn, 2015.

Lohikäärmeiden lisäksi omaksi suosikiksi on puolisalaa lennelleet keijut. En tiedä mikä tuossa maailmassa on aikuisiälläkin niin kiehtovaa, mutta huomaan että meille on tämän keijukirjan myötä kotiutunut myös vaatteita ja sisustustarroja Tinttu.comin poistomyynnin kautta. Satutaiteilija Petronellan tuotteet ja satuhahmot jatkoivat elämäänsä Pomenia - sivustolla. Tuo Keijun taikapöly -kirja kuljettaa lapsen mielikuvitusmaailmaan mukanaan myös aikuisen. Pomenian etusivulta sadun voi myös katsoa ja kuunnella äänisatuna

4. Tiitin ikisuosikit, NALLE PUHIT!

Mukana äidin ikisuosikit, Peppi Pitkätossu


En enää muistakaan, milloin Nalle Puh alkoi olla osa meidän jokapäiväistä elämää, mutta niin vaan kävi. Itselle Puh ei koskaan ollut mikään lemppari, jopa vähän noloksi pulleroksi sen lapsena mielsin. Pikkusisko meillä enemmän tykkäsi, johtui ehkä siitäkin että minä sitten boikotoin, hahah. Meidän Tiitin ekoja sanoja oli Puh. Ja sitten Natu, Kani, Ihaa (IHAAA!) ja Uu. Nyt on Möhköfantti DVD ihan ykkönen ja päikyssäkin välillä kajautetaan kunnon vastaanotto toitotus kun äiti tai isi tulee hakemaan. Sitä saa vähän selitellä, vallankin silloin, kun innostuu vastaamaan fantin poikasen hienoon töräytykseen. <3 Sadut on samalla tavalla aika yksinkertaisia, kuin pieni yksinkertainen karhu. Hyväntahtoisia myös. Myönnettäköön, että myös niitä, joihin äiti alkaa olla jo vähän kyllästynyt. Onneksi neiti selittää kuvien perusteellakin jo tarinan itse, ei aina lukemista tarvitakaan. 

Astrid Lindgrenin saduista taapero ei ole vielä niin innostunut, mutta toivon, että niiden maailmaan päästään tässä iän vähän karttuessa. Sieltä löytyi omat lempparit. Peppiä ollaan kyllä jo useampi kerta luettu, se varmaan koukuttaa jo värikkäiden kuviensa sekä Pepin apinan ja sisälle taloon kopsuttelevan hepan takia. Muumi-innostuksen tartuttaminen on kanssa työn alla. Takaisin Muumilaaksoon -kirja on mun matkassa ollut omasta lapsuudesta saakka.



5. Numerot. Aino-Maija Metsola, 2015.

Ikätasoisesti merkittäviä ovat tietenkin erilaiset kuva- ja ensisanakirjat sekä ne etenkin vanhempien "lempparit" eli soivat, tööttäävät ja piippaavat lastenkirjat. Ensimmäinen kuvasanakirjani oli Tiitin kaksivuotislahja ja se on kyllä oikein hyväksi todettu. Värikkäät kuva-aukeamat sisältävät vaikka ja mitä ja paljastivat, kuinka paljon sanoja lapsi jo tunteekaan. Myöhemmin niistä on luukuista helppo kurkistaa myös sanan kirjoitusasua. 

Lähiömutsi postasi viime kuussa Kaksi kivaa kirjaa väreistä -postauksen ja ihastuin sen perusteella Aino-Maija Metsolan kirjoihin. Meillä tuo Numerot oli tällä hetkellä enemmän pop, sillä Tiitin arjessa numerot vilisevät koko ajan. Laskeminen sujuu rennolla otteella jo 2-9 ja välillä siitä ylöspäin. Ykkönen on matkasta pudonnut jonnekin, mutta josko sekin kirjan sivuilta matkaan tarttuisi. Kuvat ovat koukuttavia ja kurkistusluukuista paljastuu täydentäviä tekstejä ja hauskoja kavereita. Uusia sanoja on taas tullut sanavarastoon tämän kirjan myötä, jippii! Kyllä paikkansa on näillä räikeän värisillä opetuskirjoilla pienen lapsen maailmassa. 

Vaikka itse jo fiilistelen aikaa, kun voidaan pidempiä pätkiä lukea yhdessä kirjoista, kuten Lokki Joonatan (Richard Bach, 1970)Veljeni Leijonamieli (Astrid Lindgren, 1973) ja Näkymätön lapsi (Tove Jansson, 1962). Tehtiinkö kaikki parhaat lastenkirjat jo noin kauan sitten? Löytyiskö tuoreampia lukusuosituksia keltään?


- heidisusanna


2 kommenttia:

  1. Kivoja kirjoja nostit esille! Tuo Pää tyynyyn! on meidänkin lastemme mielestä hauska juuri eläytyvästi luettaessa. Oletteko lukeneet Nina Pirhosen Brum, brum! -kirjaa tai vaikka Antti Nikusen Urho ja Onna -kirjoja.http://luetaankotama.blogspot.fi/2017/04/onna-on-poliisi-ja-urho-on-huoltomies.html Niissä on hauska pieni tarina, joka yllättää lopussa! Noiden etsimis- ja nimeämiskirjojen helmiin kuuluvat muuten Äkkää ja tökkää -kirjat, joita on nyt ilmestynyt muistaakseni kolme. Kannattaa lukea. Iloisia lukuhetkiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuvinkeistä! Ei ollutkaan tuttuja kirjoja noissa mainitsemissasi. :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3