16.8.2018

Vielä yksi kesäretki

Voi pojat, niin sitä kesän alussa uhosin, että vauvavuotena jää kesäreissut minimiin, ehkä yhteen huvipuistovierailuun. No nyt on elokuu ja reissuja on tehty monien lähikohteiden lisäksi Muumimaailmaan ja laivalle, Linnanmäelle ja pari kertaa Puuhamaahan. Esikoinen on äitini kanssa tehnyt vielä lisäreissut Ähtäriin ja Ponimaahan. Kerta tälle linjalle on lähdetty niin päätettiinpä tehdä vielä yksi kesälomareissu äitini ja tyttöjen kanssa Sastamalaan Kiviniityn Kotieläinpuistoon. Sen verran on kesäpaikkoja mennyt jo kiinni tältä kaudelta, että vinkkaan Kiviniityn olevan auki vielä elokuun lauantait ja sunnuntait klo 10-16.

Itse olen aika ronkeli, mitä tulee eläintenpitopaikoissa vierailuihin. Eläintarhoihin ja sirkuksiin en lähde ollenkaan ja kotieläinpihoille en palaa, jos mitään viitteitä eläinten huonommasta kohtelusta näkyy. Kiviniittyä voin suositella hyvillä mielin, eläimillä oli tilavat olot, sekä aitaukset että sisätilat oli oikein siistit, eläimet oli seurallisia ja virkeitä ja ne ketkä halusivat painua omiin oloihinsa, pystyivät sen tekemään. Meidän suosikeiksi nousi superkiltti vuohi ja kanit ja marsut, joille sai voikukkia syöttää. Oli myös mielenkiintoista nähdä meidän harvemmin tapaamia eläimiä, kuten strutseja, villisikoja ja poroja. Eläinten lisäksi Kiviniityssä meitä innosti leikkipuisto hämähäkkikeinuineen, trampoliinit ja polkuautorata. Meillä oli omat eväät mukana ja pistäydyttiin myös alueelta löytyvässä kahvilassa. Grillauspaikkojakin löytyi useampi. Tässä kännykkäkuvaryöpsähdys meidän reissusta. 






























-heidisusanna

9.8.2018

Kiinteiden aloitus



Meillä ajauduttiin aloittamaan kiinteiden maistelut taas 4,5kk iässä, kuten esikoisenkin kohdalla. Esikoisen neuvolasta tuli kolmen kuukauden iästä jatkuvaa kehottelua aloittaa kiinteät, vaikka vauva kasvoi rintamaidolla hienosti. Ilmeisesti kehottelun taustalla oli kuukauden ennenaikainen syntymä. Aloitin sitten lopulta tuossa 4,5 kuukauden iässä, kun vauva osoitti kiinnostusta syömiseen. Vaihdettiin paikkakuntaa ja siinä samassa neuvolaa, niin sitten saatiinkin moitteet, kun ei oltu odotettu puolen vuoden ikään kiinteiden aloituksen kanssa. Koita siinä sitten esikoisen äitinä toimia "oikein". Niimpä päätin, että tälläkin kertaa kuulostellaan sitä päätekijää, eli vauvaa itseään. 

Edelleen ollaan tuon saman "moitinnan" alla neuvolassa ja neuvolakorttiinkin on oikein isolla kirjoitettu, että kuuden kuukauden täysimetys. Sanoin kyllä, että vauvan mukaan mennään. Käsittääkseni virallinen ohjeistus tällä hetkellä on sijoittaa maisteluiden aloitus lapsen tarpeiden ja valmiuksien mukaan 4- 6kk:n ikään. Itse olisin vallan hyvin voinut täysimettää kuuden kuukauden ikään, mutta vauva oli niin tajuttoman kiinnostunut muiden ruokailusta, että päätin antaa hänelle lusikan kärjellisiä uusia makuja maisteltavaksi. Innoissaan hän maisteluharjoitukset onkin ottanut vastaan. Ruoka on mennyt suoraan kohteeseen, eikä sitä olla kolattu kielellä ulos. Sen perusteella uskon aloitusajankohdan olleen meille sopiva. 





Ollaan nyt menty muutaman maun viikkotahtia. Ensimmäinen kiinteä meillä oli kesäkurpitsa, sitten bataatti ja kukkakaali. Mustaviinimarjaakin vauva vähän maisteli. Porkkana on vielä tämän viikon ohjelmistossa. Ensi viikolle suunnittelin perunaa, maissia ja jotain hedelmää. Kaikki ovat maistuneet hienosti ja suu aukeaisi lusikallisen jälkeen uudestaan, mutta vielä en ole antanut enempää. Hetki mennään varmaan näillä, sitten lisää hedelmiä mukaan ja 5kk+ lihaa ja puuroa. Nykyään ainakin allergioihin liittyvissä suosituksissa puhutaan enemmän monipuolisuudesta, kuin niinkään kovin hitaista ja varovaisista kiinteiden maisteluista. 

Ajoitetaan maistelut vielä vain lounasaikaan. Varmaan sitten puuron tullessa kuvioihin alkaa myös aamuruokailu ja siitä sitten kiinteän ruuan syömiset lisääntyvät päivään pikku hiljaa. Masuvaivoja en ole huomannut maisteluista tulleen. Esikoisen kanssa aloitettiin bataatilla ja päärynällä. Perunasta muistan hänellä mahan oireilleen alkuun ja mustikka on ollut kanssa aina vähän hankala, vaikka siitä tykkääkin. Esikoisen lemppari sormiruoka oli avokado ja se on herkkua edelleen. 





Luulen, että puolen vuoden iästä eteenpäin meillä tulee sormiruokailu soseiden rinnalle. Katsotaan sitten, onko se meidän vauvan ja perheen juttu täyspainoisesti vai ei. Esikoisen ajoilta jäi yksi aika pelottava tilanne ruokapyödässä mieleen, että luulen että sormiruokailun kanssa alkuun vähän arkailen. Varmasti joka tapauksessa on kaikkien pikkulasten vanhempien hyvä kerrata ensiapuohjeet alkaa sinne suuhun mennä mitä tahansa. Meidän tyttö viihtyy tiiviisti rinnalla vielä ja ihana niin, maito saakin olla ykkönen vielä pitkään. 





-heidisusanna

3.8.2018

Mikä on toisin toisen lapsen kanssa

Pohdin tässä yksi päivä, mikä meillä on nyt toisin toisen lapsen kanssa, kuin oli esikoisen kohdalla. Lapset ovat toki aina erilaisia ja sen vuoksi voi arki olla hyvinkin erilaista samassa perheessä toisen lapsen saapuessa taloon. Myös omat vanhemmuustaidot saavat uusia ulottuvuuksia toisen lapsen kohdalla. Joissain asioissa se kasvatukseen asetettu rima voi madaltuakin. Näin meillä on käynyt:

Oma varmuus
Tämä on selkeästi eniten arkeen vaikuttava tekijä toisen lapsen kanssa. Toisen lapsen kohdalla olin jo valmiiksi äiti. Vaikka jokainen lapsi kasvattaa vanhempiaan omalla tavallaan ja laittaa ihan uusienkin asioiden äärelle, ei tällä kertaa tarvinnut käydä koko tunneskaalaa  ja oppipolkua läpi siinä, millaista on olla äiti. Vauvanhoito sujui päivän ihmettelyn jälkeen vanhaan malliin.

Toisen lapsen kanssa on ollut helpompi myös kyläillä, kun ei ole itse ollut niin epävarma. Tällä kertaa en ole olettanut lapsen toimivan kyläpaikassa samaa kelloa noudattaen, kuin kotona. On myös helpompi antaa muiden hoitaa vauvaa tyylillään ja tietää, että tapoja on monia ja kaikki niistä tähtää vauvan hyvään oloon. Esikoisen aikaan taisin olla melkoinen stressierkki, mitä tuli kyläilyyn ja lapsen antamiseen muiden käsiin. Samassa kategoriassa menee myös reissailu. Esikoisen vauvavuotena ei käyty juuri missään, kuopus on napattu kantorepun kyytiin oikeestaan reissuun, kuin reissuun. No veneilemässä ei olla vielä oltu koko porukalla, se jääköön ensi kesän jutuksi sitten. 


Varmuuden lisääntyminen on toisen lapsen kohdalla tuonut myös sisäisen suodattimen, mitä tulee neuvoihin ulkopuolelta, kuten neuvolasta. Äitinä (ja pikkuisen hoitajanakin, vaikka tuo rooli tuntuu unohtuvan omien lasten kohdalla) osaan jo luottaa omaan vaistoon ja toimia, kuten omien lasten kohdalla parhaaksi nään. Oivan vertaistuen tällä "kierroksella" antaa ystävät, joille on tässä välissä ehtinyt syntyä lapsia. Esikoisen äitinä olin aika lailla neuvolasta tulevan ja tulemattoman tuen varassa. 

Vauvatarvikkeet
Käytetyimmissä vauvantarvikkeissakin on eroja. Balance soft sitteri ja amme on ollut molempien lasten ja vanhempien suosikki, mutta moni muu asia onkin sitten toisen lapsen kohdalla eri lailla. Helteisen kesän vuoksi toisen lapsen kohdalla sivuun ovat jääneet vaunut, itkuhälyttimet, kaukalopussi ja unipussit. Näistä osa, ellei kaikkikin palaavat ehkä käyttöön syksyn myötä. Kuopus on ollut alusta asti menevämpi tapaus, joten leikkimatto jäi "pieneksi" jo aikoja sitten. Toisen lapsen kohdalla olen tykästynyt myös kantamiseen. Johtuu siitä, että esikoisen kohdalla meillä ei vielä ollut Tulan free-to-grow kantoreppua, vaan liina, jota en oppinut käyttämään ja jossa esikoinen vain karjui kuumissaan. Toinen lapsi on tottunut nukkumaan unipesässä, joskin olen ollut sen tarkastelun kanssa melko hysteerinen ja poistanut mm. narut siitä, ettei sen kanssa sattuisi mitään. Kuopus on käyttänyt kestovaippoja, kun esikoisen aikana ei kovalevy vielä riittänyt niihin tutustumiseen.


Kehitysvaiheet
Siinä missä esikoisen äitinä odottelin tulevia kehitysvaiheita kuin kuuta nousevaa ja stressasin niiden viipymistä, niin kuopuksen kohdalla yritän nauttia kulloinkin menossa olevasta vaiheesta ja uuden taidon oppimisen rinnalla on aina ilon myötä myös haikeus. Nyt jo tunnistan, kuinka katoavainen ja lyhyt aika tämä vauva-aika on ja koitan muistaa, ettei ole kiire eteenpäin. Kaikki tapahtuu aikanaan ja lasten kohdalla usein nopeammin, kuin ehtii kissaa sanoa. Esikoisen vauvavuotena muistan päivien kuluneen niin hitaasti miestä kotiin odottaessa. Nyt on esikoinen seurana ja monenlaista touhua, niin että mies tuntuu ilmestyvän töistä kotiin jo paljon aikaisemmin. 

Sisarukset
Esikoinen ei vielä saanut osakseen sisaruksen tuomaa lisähuomiota, eivätkä vanhemmat kahden lapsen tuomaa rikkautta sekä huolenpidon tuplaantumista. Meillä sisarukset ovat tähän asti tuoneet toistensa elämään pelkkää hyvää. Esikoinen aloitti aamunsa tänäänkin halaamalla pikkusiskoa "huomenta pikkuinen". Tänään kuultuja lauseita on ollut myös: "Ryömi, ryömi, minä uskon sinuun!", "Nuku vaan, minä pysyn kyllä tässä vieressä." ,"Äiti, onpa niin ihanaa kun minä sain tämän pikkusiskon." Pikkusisko ihailee esikoista, niin että silmät tuikkivat heti, kun isosisko ilmestyy näköpiiriin. Harmitus katoaa heti, kun sisko tuo lelun, vaikka se olisi se sama, jota äiti on juuri yrittänyt tuputtaa tuloksetta. Toisen lapsen kohdalla meillä pääsen itse jopa ajoittain helpommalla, kun lapset viihtyvät lattialla höpisten toisilleen tai pienempi isomman touhuja herkeämättömästi seuraten. 3,5 vuoden ikäero tuntuu meillä olleen juuri sopiva.

Tähän edit: juuri tänään illalla vauva alkoi harjoitella erilaisia ääniä, muun muassa mahdollisimman kovaa kirkuminen kuului ohjelmistoon. Isosisko ensimmäisen kerran sanoi, että voisi toi pikkusisko olla jo hiljaakin. Joten tulossa varmaan on sisarusrakkauden kaikki puolet, kun nuo tuosta kasvavat. 


Imetys
Vauva numero kaksi ei huoli minkäänlaista tuttia tai pulloa suuhunsa. Piste. Kun superäitinikään ei tässä onnistunut, niin vihdoin uskon, että näin se vaan nyt on. Täysimetyksellä mennään ja nyt pikkuhiljaa aletaan makustella kiinteitä. Esikoinen totutettiin jo sairaalassa pulloon ja kotona siitä ja lisämaidoista päästiin vähitellen eroon. Kuitenkin mahdollisuus siihen, että vauvaa voisi joku muukin ruokkia säilyi. Tosin esikoisen aikaan olin läsnä kooookoo aaaajan. Nyt kun itseäni tarvitaan ruokailutoimiin jatkuvasti, koen sen silti vähemmän sitovana, kuin esikoisen aikaan. Nyt  tämänkin tiedän olevan vain vaihe, josta myöhemmin haikeudella joudun luopumaan. Olen päässyt käymään pois kotoa, mutta nyt en ole sitä liiemmin kaipaillutkaan. Esikoisen kohdalla sitovuus yllätti ja vähän ahdisti, nyt se tuntuu liikkikseltä, että saa hetken olla niin tärkeä ja juuri siellä, missä pikkuihminen tarvitsee. 

Julki-imetys on ollut tällä kertaa luontevampaa. On myös ollut kätevä jo ennalta tietää kikkoja, millä päästä yli imetyksen hankalista vaiheista. Esimerkiksi näin helteellä tuli mieleen viedä vauva suihkuun ja imettää heti hämärässä perään tai oikein hankalalla hetkellä nousta ensin hetkeksi seisomaan, että homma lähtee sujumaan. Alun kamalat maidonnousupäivät yllätti taas, mutta vanhasta muistista haettiin kaalinlehdet ja lansinohit oloa helpottamaan ja kikkailtiin imetysasennoilla. Monessa muussakin asiassa on takataskussa jo monta kikkakolmosta, mitä äitiystäviltä, blogeista, foorumeilta ja neuvolasta on matkaan tarttunut. Tällä kertaa vaan osaa suosilla kipata roskiin ne vinkit, mitkä ei meillä toimi. 

Uskon, että toisen lapsen kanssa
... herkut ja muut pahikset, kuten ranskalaiset tulevat tutuksi huomattavasti aiemmin, kun esikoisella, jolta niiden olemassaoloa piiloiteltiin ja lupaa ottaa pitkitettiin mahdollisimman kauan. 
... toimitaan erotuomarina sisarusten välisissä riidoissa
... liikututaan sisarusten väleistä
... otetaan rennommin

... 

Toivon, että toisen lapsen kanssa
... hommataan vähemmän tavaraa. Järkeistetään hankintoja ja koitetaan vähän toppuutella lahjavuorienkin kanssa. 
...varotellaan vähemmän, purraan huulta ja jännitetään, kuinka temppu sujuu, mutta ulospäin nostetaan peukut pystyyn ja rohkaistaan enemmän. Mies tämän osaa, itseltä karkaa ihan liian usein ensimmäiseksi että "varo, varovasti", vaikka esikoinenkin on ollut jo luonteeltaan varovainen ja maltilla toimiva tapaus. 
... mies haluaa jäädä taas kotiin, kun itsellä iskee kipinä palata töihin. Hih. 



-heidisusanna

27.7.2018

Paljonko meillä on vauvanvaatteita

Pakko palata taas ikilemppariaiheeni pariin, eli lastenvaatteisiin. Ja vielä kun mahdollista, niin niihin iki-ihaniin vauvanvaatteisiin! Paljonko vauvanvaatteita sitten on tarpeeksi? Ikuisuuskysymys, mikä varmasti riippuu paljon perheen pyykinpesurutiineista ja vauvan taipumuksista tuutata jommasta kummasta päästä tavaraa ulos, niin että vaatteet menee vaihtoon. Meillä esikoinen olisi kaivannut huomattavasti isompaa 50cm vaatevalikoimaa, kun taas kuopus hyppäsi koosta yli melkein synnäriltä kotiutuessaan. Joten vaikea siihenkin on vastata, kannattaako pikkukokoja olla paljon, no ainakin muutamat per laatu.

Itse henkilökohtaisesti suosin pään yli vedettäviä bodyja, koska en vaan koskaan ole tullut monen muun suosiman kietaisumallin kanssa toimeen. Noshin kietaisubodyt juuri menee, mutta muut olen laittanut eteenpäin. Mies taas pukee aina kietaisubodyn, mutta harvoinpa hän enää vauvaa pukee, kun useimmiten meillä yksi vaatekerta riittää päivän ja minä puen sen aamulla. Teen  ja rahoitan myös kaikki lastenvaatehankinnat, joten sillä olen pidättänyt oikeuden myös päättää valikoimasta. Tykkään että lastenvaatteet ovat luomupuuvillaisia, pehmeitä, kestäviä, pitkäikäisiä ja (omaa tai esikoisen) silmää miellyttäviä. 

Housuista meillä kestovaippojen kanssa suositaan baggymallia ja itse olen aina tykännyt enemmän avolahkeisista versioista+sukista. Meiltä ei itseasiassa löydy enää yksiäkään potkuhousuja tai puolipotkareita. Yksiäkään farkkuja meillä ei myöskään ole vielä nelivuotiaallakaan. Yläosissa bodymallia meiltä löytyy enemmän, mut nyt hellekeleissä ja kestojen kanssa oon enemmän pukenut mekkojakin päälle. Kaivoin myös lisäksi Tiitin huomattavasti isommalla kokonumerolla olevia t-paitoja, jotka on hyvin toimittaneet mekon virkaa, jos on ollut laiskuutta pyykinpesussa. Tätä nykyistä kokoa en viitsi enempää haalia, kun RaaRaan kasvutahti on sen verran päätä huimaava. 

Lempin toivekuoseista ompelemat ihanuudet < 3
Viime viikkojen varustus

Laskin ihan meidän vauvanvaatevarastot tässä koossa. Tällä hetkellä meillä on käytössä pääosin 68/74 ja osittain jo 74/80. Kestojen kanssa tykkään mielummin pukea reilun vaatteen, kuin kikkailla jatkopalojen kanssa tai pukea vaatetta turhan napakasti. Kaapissa meillä on tällä hetkellä:

Bodyt
lyhythihaiset x4 (näillä keleillä vois olla useampikin, mutta näillä pärjää kyllä)
pitkähihaiset x15 (turhan paljon tällä hetkellä, kun ei juuri vaatteita päivässä kulu ja tulee aina kuitenkin muutamat lempparit valittua päälle)

Mekot
lyhythihaiset x4 (joista yksi bodymekko)
pitkähihaiset x2 (joista toinen bodymekko)

Housut
 pitkät x8 (näitä tuntuu nyt olevan turhan vähän, tai oli ainakin vielä ennen kuin ostin nuo ylimmän kuvan Lempi ihanuudet. Tosin näillä keleillä on pärjännyt hienosti housuitta)
sukkahousut x2
shortsit/vaippahousut x2

Yöpuvut
x3

Lisäksi neuletakki,  viidet sukat, pari puuvillapipoa, yksi hellehattu, yksi shortsihaalari. Haalareista ei oikeestaan ole tällä hetkellä tietoa, varmaan yksi päälle hyvin sopiva olisi nyt, jos kelit oikein kylmenevisivät ja yksi on varattuna kaverilta syksyä varten. Tällä hetkellä vaavi nukkuu tuolla pelkkä vaippa päällä, joten se niistä vaatteista sitten. 

Niin mikä se lempimerkki olikaan? Hyvin on Noshit löytänyt tiensä vauvankin vaatekaappiin. Näistä on kuitenkin 5/7 kirpparilta ja yksi lahjaksi saatu. Tuplaneppareilla kätevästi palvelee yhtä aikaa koot 62/68 ja 74/80. 

Housuissa kolmet on Tiitin vanhat, yhdet Nosh kirpparilta ja yhdet laivareissulta

Yökkärit Nosh, Aarrekid ja Newbie

Lahjaksi saatuja vaatteita

Tämä body oli pakko Papun alesta kotiuttaa, kun säätiedotus pukkas vielä viikoiksi hellettä. 


Mielestäni melko maltillisena ovat vauvanvaatehankinnat pysyneet. Ehkä ihan alkuun tuli ostettua pari vähälle käytölle jäänyttä hutia. Siihen nähden kuinka paljon vauvanvaatevalikoimia selaillessa luuhaan, niin täähän on tosi hyvin hallinnassa. :D Tunnustaako joku hamstraavansa enemmän vai pärjäävänsä vähemmällä?



-heidisusanna

26.7.2018

Asuntonäyttöön valmistautuminen

Meille kävi tässä taannoin niin hassusti, että ihastuttiin yhteen omakotitaloon, jota käytiin katsomassa. Nyt on kovasti ollut mietintämyssyt päässä, tarjotaanko tuosta talosta ja laitetaanko oma rivitaloasunto myyntiin. Pankeista näytettiin laina-ajatuksille vihreää valoa, joten sen puolesta homma ok, mutta onhan tässä vielä monta muttaa ja mutkaa. Voi näitä aikuisten asioita, ollaan monta kertaa todettu tässä pähkäillessä, mitä tehdään. Tällä hetkellä itse pallottelen eniten sillä ajatuksella, kun tässä kotona seiniä tuijottelen, että kuinka tämän oman asunnon myynti näyttöineen sujuisi. Onhan siinä oma hommansa kahden lapsen kanssa pistää kämppä aina näyttökuntoon ja häipyä paikalta. Joten nyt jos on hyviä vinkkejä asuntonäyttöön valmistautumiseen, niin heitäpä niitä kommenttikenttään. Käyttöön tulee ennemmin tai myöhemmin. Nyt mietin itse lähinnä näitä asioita. 


Tavaroiden raivaus
Tämä. Olen pikkuhiljaa tässä viime viikkoina saanut sellaisia puuskia, että jätesäkki heilahtaa ja turhaa vuosia kertynyttä tavaraa lähtee. Tuskaista tässä on oma luonto, joka ei salli kaikkea pistää vaan mustaan jätesäkkiin ja poltettavaksi, joten on täytynyt tehdä myös kirpparireissua, Hopen lahjoitusreissuja ja kierrätyslaatikoilla vierailuja. Ollaan yritetty järkevöittää  ja rajoittaa kaikkea uuden tavaran haalimista. 

Asuntonäyttöjä ollaan vuosien varrella kierretty sen verran, että luulen, että mitä tyhjemmäksi asunnon saa kaikesta irtosälästä ja roinasta, sen parempi. Myös muutamia huonekaluja saisi mennä säilytykseen siksi aikaa, kun kuitenkin olisi kiva saada asunto avaraksi. Isompaan muuttaessa ei kannattaisi huonekaluja kuitenkaan hävittääkään. H-hetkillä ennen näyttöjä täytyisi varmaan olla vielä yksi helposti piilotettava säkki, minne kerätä kaikki päivittäisessä käytössä oleva pikkusälä kaukosäätimistä lasten leluihin. Samoin takit naulakoista ja kengät hyllyistä saisivat piiloutua vaikka autoon. 


Siivous
Tehtävälistalla näyttöjä varten olisi perussiivouksen lisäksi ikkunoiden pesu, seinien, kaappien ovien ja kaakeleiden pyyhintä. Itse en näytöissä kurki kaappeihin, allaskaappia ehkä lukuunottamatta, mutta moni muu saattaa senkin tehdä. Ehkä parempi, ettei kaapeistakaan ainakaan niskaan syöksyisi tavarat. Wc ja keittiö ovat ehkä ne paikat, missä eniten näytöissä kiinnittää huomiota siistiyteen. Ja toki nyt on mukava, että sänky on pedattuna jne. Vähän kyllä ahdistaa ajatus, jos näyttöjä tulisi eteen lyhyemmällä varoitusajalla ja kahden pienen lapsen kanssa pitäisi pidempään säilyttää tavanomaista parempi järjestys ja siisteystaso kodissa. 

Tuuletus vielä juuri ennen näyttöä ja mitä vielä? Ainiin, ne matot pitäisi pestä.  Ei oikein lempihommaa ainakaan näin +30 asteen keleillä. Toki mattojen määrääkin voisi vähentää reippaasti, lattioita ihmiset näytöissä haluaa katsella, eikä niitä mattoja. Ajattelin, että sen verran voisi uusiin tavaroihin panostaa, että ostaisi siistit käsipyyhkeet ja saippuapullot, jotka laittaisi aina näyttöä varten esille. Eteisen maton voisi vaihtaa, että sisääntulo olisi mahdollisimman raikas. 

Rempat

Meidän asunto on sen verran uusi, että mitään remppaa ei aleta näyttöjä varten tekemään. No se yksi shokkivihreä lastenhuoneen seinä maalattiin vaaleaksi, niin siihen voi seuraava paremmin sitten kuvitella ja laittaa mieleisensä värin/tapetin. Listojen maalailua ja muuta toki olisi, mutta uskon, että asunto on sen verran hyvässä kunnossa, ettei tuollaisiin pikkuseikkoihin kannata nyt panostaa suotta rahaa ja aikaa. 

 Asunto esille
Kuvittelisin, että asuntonäytöissä oleellisinta on se, että asunto on hyvin esillä, jotta mahdollinen ostaja voi nähdä sen mahdollisuudet ja asettaa itsensä niihin tiloihin asumaan. Eli siksikin henkilökohtainen pikkusälä piiloon, ikkunat hyvin esillle, valoa kämppään ja mahdollisimman avaraksi tilat. Piha kannattaa varmasti myös tyhjentää ylimääräisestä ja korostaa niitä hyviä puolia. Itse en ala pakastepullia paistelemaan, polttaisin ne kuitenkin ja kämppä lämpiäisi turhaan. Itse näytöissä myös vähän naurahdan sille, jos on liian selkeästi pyritty tuomaan se kotoisa pullantuoksu ja muu esille. Mieluummin mahdollisimman neutraali tuoksu ja ulkomuoto asunnossa. Niin ikään kukkapuskat joka pöydällä saavat jäädä laskuista. Ehkä yksi kimppu löytyy, joka meillä muutenkin usein on omaksi piristykseksi.










-heidisusanna

18.7.2018

Vauvan kanssa rannalla

Nelikuisen vauvan kanssa nämä hellekelit ovat vaatineet hieman erityisempää huolenpitoa. Pääosin on toki kyse samoista perusasioista, kuin kaikilla ihmisillä ja eläimillä helteellä, eli riittävästä nesteytyksestä ja suoran paahtavan auringon poltteen välttelystä. Helle on selvästi vaikuttanut RaaRaa vauvan uniin niin, että päiväunet ovat entistä isomman viilennyskikkailun takana ja yöunille käydään myöhempään, kun ilmojen viilennyttyä hän viihtyy pitkän tovin rinnalla. Ollaan oltu nyt useampana peräkkäisenä päivänä rannalla, joten ollaan muodostettu oma tyyli selvitä helteessä rannalla vauvan kanssa.

Ensinnäkin ollaan ajoitettu rannalle meno niin, että keskipäivän paahteisin aika ollaan oltu kotona lähinnä lattiatasossa hellettä pakoillen. Jos vauva ei ole meinannut suostua kuumuuttaan syömään, ollaan käyty pikasuihkussa ja jatkettu taas. Paahtavimman ajan mentyä ollaan lähdetty mieluummin rannalle, kun ilta-aurinko lämmittää kodin, vaikka kuinka on pimennysverhot edessä auringon puolella. Rannalla ollaan oltu kahden vanhemman voimin, jotta toinen on voinut olla esikoisen kanssa rantavedessä auringon paisteessa ja toinen hakeutua vauvan kanssa varjoon.






Vauvan ranta-asu on ollut kevyt puuvillainen lyhythihainen body. Housuja meillä ei niin ohkaisia ole, että olisin kokenut ne paremmaksi vaihtoehdoksi kuin paljaan ihon, olemme kuitenkin aina menneet kunnolla varjoon. Aurinkovoiteita ei alle kaksivuotiaalle suositella käytettävän. Nelivuotiaalla ja itselläni, kun imetän, käytämme luonnollista ja fysikaalista Algamariksen aurinkovoide sprayta. Päässään vauvalla on ollut hampusta tehty lierihattu. 

Muutaman päivän rantakokemuksella huomattiin, että kun vauva oli riittävän pitkään ollut rinnalla nestetankkailulla, nukahti hän varjossa tyytyväisenä päikkäreille. Koska vaunut on aika tiiviit ja kulku rannalle oli vähän jyrkän rinteen takana, keksittiin että näppärä vaihtoehto vauvalle oli ottaa esikoisen prinsessateltta mukaan ja laittaa sen oviaukolle hyttysverkko pitämään paarmat ja muut loitolla vauvasta. Näin päästiin muu perhe uimaan yhtä aikaa ja vauva sai nukkua suojassa auringolta ja ötököiltä. Uv-teltta olisi varmaan hyvä hankinta, jos täytyisi yksin olla enemmän rannan tuntumassa. Meillä oli mukana myös kylmälaukku, niin saatiin välillä tankkailtua suolaista ja juotavaa. Imettäessä tiuhaan helteellä on entistä tärkeämpää huolehtia myös itsestään. Välillä huomaan, että se meinaa siinä lasten ympärillä tohottaessa ihan unohtua.










-heidisusanna