14.7.2018

Hellepäivä Hämeessä

Säätiedotuksesta päivää, hellettä piisaa! Viikonloppuna kelit on olleet sellaisia, että kun kerta mahdollisuus on ollut, ollaan lähdetty viettään päivät ulkosalle koko perheen voimin. Pienessä tuulenvireessä rannalla, josta löytyy varjopaikkoja, on ollut huomattavasti helpompi olla, kun joka puolelta auringon lämmittämässä kodissa. Ollaan yöksi palailtu sitten viilentämään kotia. Nyt pohdin josko ensi yöksi kannattaisi suosilla mennä telttaan nukkumaan. Kesäseikkailua sekin olisi, vaikka ei kotipihaa pidemmälle lähtisi. 

Tänään vietettiin rantapäivän lisäksi päivää maatilalla, kun Hämeessä oli tänään Maatilojen avoimet ovet- tapahtuma. Maatilalla Tiiti pääsi lempijuttujensa pariin, eli sekä keppihevosesteradalle että ponin selkään. Itse oon ollut koko lapsuuden ja nuoruuden heppatyttö, joten etenkin äidin sydäntä lämmittää esikoisen rakkaus lajiin. Ehkä sitä itsekin vielä? RaaRaa hengaili varjon puolella vaunuissa ja Tulan kyydissä. Kävi hänkin vähän traktorin kyydissä poseeraamassa.

Tarkoitus oli maatilakäynnin jälkeen hakea nopeasti ruokaa mukaan. Oli pari muutakin lähtenyt kesäpäivää viettelemään ja odotettiin pizzoja toista tuntia. Käsi ylös kellä oli pahin nälkäkiukku. Täytyy myöntää, että oma käsi nousee, lapset oli ihan ihmisiksi. Rannalla sitten nekin vähän kiukutteli. RaaRaa raivoamalla rinnalla, niin että lopulta tyydyin tyylikkäästi imettämään seisten, että saatiin hellepäivän nesteytys pienemmälle kohilleen. Isompi sai kanssa känkkäränkän kimppuunsa, mikä onneksi irrotti otteensa sitten, kun päästiin veteen viilentyyn. Ranta oli upea hiekkaranta, jonka vesikin oli vielä puhdasta. RaaRaan nukahdettua päiväunille saatiin vielä nautittua illasta. Hassua kuinka sama kokoonpano voi puolentunnin aikaikkunassa olla aivan kamalaa ja sitten taas aivan mahtavaa reissuseuraa. 










Joo telttaan  siis yöksi, saa nähdä millä kokoonpanolla sinne päädytään ja kuka hipsii ekana takas sisälle. 

Ihania kesäpäiviä!


-heidisusanna

13.7.2018

4kk lääkärineuvola

Käytiin RaaRaan kanssa jälleen neuvolan aikataulujen mukaan hieman etuajassa neljän kuukauden neuvolakäynnillä ja toisena päivänä lääkärikäynnillä. Kaikki oli hienosti, täysimetyksellä vauva kasvaa kovaa kyytiä ja sekä hoitajan että lääkärin luona väläytteli hienoja hymyjään ja antoi pyöritellä itseään tutkimusten aikana. Ainoastaan leluun tarraamista hän ei viitsinyt näyttää kummallekaan, kun oli niin paljon mielenkiintoisempaa tutustua uusiin kasvoihin, kuin tylsiin seitkytlukulaisiin helistimiin. 


Hoitaja kirjasi tyylilleen uskollisena neuvolakorttiin, että kuuden kuukauden täysimetys, vaikka itse sanoin että tässä varmaan pikkuhiljaa makuannoksia aloitellaan, kun siltä tuntuu. Lääkäri pohti, pitäisikö vauvaa herättää öisin syömään, kun hän nukkuu ikäisekseen niin pitkään ja jotta maidontuotanto pysyisi yllä. Vastasin rehellisesti, että en kyllä ole toista herättelemässä niin pitkään, kun vauva iltaisin hyvin tankkailee, maito riittää ja vauva herää aamulla itse aurinkona syömään. Lääkärikin sitten totesi, ettei tällä kasvukäyrällä kyllä ole pakko herätellä. 

Lääkäri vinkkasi, että napatyrän vuoksi voitaisiin aika varata fysioterapeutille, joka osaisi pientä vatsaa vahvistavaa jumppaa ohjata. Otin neuvon ihan mielelläni vastaan, hieman vaan epäilen, että aikaa kovin sujuvasti täällä järjestyisi. Voin toki olla väärässäkin, yrittänyttä ei ainakaan laiteta. Napatyrä ei ole pikkuneitiä mitenkään vaivannut, eikä niiden tapana onneksi olekaan kuroutua. Seuraillaan kuitenkin sitä huolella. RaaRaa sai yhdistelmärokotteen, josta ei onneksi kuumetta tai muutakaan oiretta seurannut. Rotarokote sen sijaan aiheutti tutun ripulivaiheen ja vaihdettiin suosilla kertakäyttövaippoihin taas jälkimaininkien ajaksi.

RaaRaa oppi pian kolme kuukautta täytettyään kääntymään selältä vatsalleen molempien kylkien kautta ja sitä taitoa innoissaan esittelee missä ja milloin vaan. Heti syömisen jälkeen jos laskee hänet lattialle, käy äkkiä niin, että vauva pyörähtää sellaista vauhtia mahalleen, että osa maidosta lentää samantien paluupostilla ulos. Mahalta selälleenkin hän menee, uskon että enemmän vielä pään painon ja muuten kallistumisen myötä.

Päiväunet ovat yöunia heikommalla tolalla, vallankin näin kuumalla kelillä on päiväunille rauhoittuminen melkoisen temppusirkuksen ja väsytystaktiikan takana. Välillä luovutan yrittämisen ja jatkan päivän touhuja vauva kantorepun kyydissä vain huomatakseni, että ainiin tännehän hän taas heti nukahti. Sama juttu välillä siinä, että lukuisten "temppujen" jälkeen lasken hänet hetkeksi sänkyynsä huokaistakseni ja sitten hän jääkin sinne tyytyväisesti riepunsa kanssa jääkin nukkumaan. 



-heidisusanna

4.7.2018

Miten kävi kestoilun, vinkkejä aloittelijalle

Jippii, meillä kestoillaan edelleen! Osakestoillaan, jos nyt käytetään näitä termejä, joita kestoilumaailma on täynnä. Niitä, jotka säikäyttävät kääntymään jo kestoilusuunnitelmien kynnykseltä takaisinpäin. Mutta oikeasti, ei se ole niin rakettitiedettä, miltä se saadaan kuulostamaan! Hoksasin tossa jokin aika sitten, että oikeastihan kyse on vain siitä, että vauvalle laitetaan vaippa, jonka sisäkerroksien on tarkoitus imeä kosteus itseensä ja ulkokerroksen tarkoitus on pitää se kosteus sisällään, ettei vaatteet kastu. Vielä yksinkertaisemmin: hommaa kestovaippa, pese ja käytä sitä. Jos kuitenkin haluat tietää, mitä ajatuksia ja tietoa meille on kertynyt tässä neljä kuukautta kestoja ihmetellessä, niin tässä tulee. 


Tuplanepparit bodeissa on niin huiput! Osakestoillessa pienemmällä välillä menee kertsit ja isommalla kestot. Näitä löytyy esim. Papun ja Noshin bodeista.

Sisäkerros, eli se vauvan peppuun koskeva osuus voi vallankin pienillä vauvoilla olla pelkkä taiteltu harso tai sitten sisävaipaksi kutsuttu pehmeä vaippa, joka tarvitsee vielä kuoren suojakseen. Kuori voi olla valmis kuorivaippa pul-kankaasta tai sitten vaikka ihan villahousut, jotka sitoo kosteuden sisäpuolelleen. Villaisia housuja ja imuja lanoliinitetaan, joka kaikessa pelottavuudessaan on meillä tarkoittanut sitä, että silloin tällöin muutamien viikkojen välein laitan valmista lanoliinia eli villarasvaa lämpimään vesitippaan ja heitän villasysteemit sinne lillumaan. Sitten saatan pistää samaa mömmöä vielä pesukoneeseen ja pestä villapesuohjelmalla. Villaiset housut ja imut voi pelkkien pisujen jälkeen vaan tuuletella jossain ja ne pelittää pitkään ilman pesuja. Tai jos haluaa, voi skipata villasysteemit kokonaan. Myös pelkät kuorivaipat voi käyttää muutamia kertoja pesemättä, jos ne ei sen kummemmin sotku. 

Pikkuvauvalle harso, snäppi sen kiinnitykseen ja Babyidean villahousut. 

Pikkuvauvalle harso+kuorivaippa

Pikkuvauvalle sisävaippa+kuorivaippa

Ruskovillan vaaleat villahousut ja villaimut. Itse virkattu imu. Villaimu kannattaa usein laittaa pohjimmaiseksi. 

Sen sijaan taskuvaipat ja aio-vaipat pestään joka käyttökerran jälkeen. Taskuvaippa on siis nimensä mukaisesti vaippa, jossa on tasku, minne voi sulloa mieluista pissanimijää. Taskuvaipan lisäksi ei siis tarvita muuta kuin ne imut. Imuja voi tehdä vaikka vanhoista puuvillapaidoista tai froteepyyhkeistä, mutta meillä toimii yksinkertainen nettikaupoista ostettu setti: päällimmäiseksi mikrokuituimu (nopeasti imevä) ja alle bambusta tehty imu (hitaasti imevä), joka taitetaan neljään osaan (onnikkaan bambutaittoimut on huippuja!). Nämä vaan pujotetaan taskuun ja homma valmis. Myös ne ikean pienet froteepyyhkeet on kätsyjä mikrokuidun tilalla vaikka. Mikrokuituimua ei saa laittaa suoraan ihoa vasten, mutta siellä taskun sisällä saa siis olla päällimmäisenä. 

Taskuvaippa kiinnitetään tarroilla tai neppareilla ja sitten vauva saa pissiä ja kakkia ihan niinkuin huvittaa! Käytön jälkeen heitän imut vaipasta avonaisen pyykkikorin reunalle ja vaipan korin pohjalle. Mitään suurempia hajuhaittoja ei oo ollut, toisin kun vaipparoskis aikana. Tarrat kannattaa pistää kiinni pesun ajaksi. Tässä onkin meillä ongelma, koska tykkään enemmän pukea tarrallisia, mutta nepparilliset taskuvaipat on pesuvaiheessa niin ihana heittää suoraan koneeseen ja ripustaa kuivumaan tarroja miettimättä. Taskuvaippoja meillä on noin parikymmentä.




Lemppari taskuvaipat
Taskuvaipan täyttö

Aio-vaippa on all-in-one, eli löytyy imevät pinnat ja kosteuden pitävät pinnat kiinteenä samasta vaipasta. Siis kyytiin vaan ja homma valmis. Näissä harmittavaa on se, että ne usein kuivuu hitaammin ja imun määrää on sitten yleensä se vakio. Itse suosin taskuvaippojen täyttelyä, mut kyllä meiltä pari imse vimsen aioa löytyy, jotka ajavat hommansa mukavasti. 


Vaippojen sisäpinta voi olla esimerkiksi fleeceä, bambujoustofroteeta tai coolmaxia. Itse suosin bambujoustofroteeta, joka on luonnollinen materiaali ihoa vasten. Sen pinta jää märäksi, mikä on kuivaksiopetteluvaiheessa hyvä juttu. Meidän vauvaa märkäpintaisuus ei tunnu haittaavan parin tunnin vaihtovälillä yhtään, pidemmille päikkäreille ja yöunille lisään tarvittaessa coolmax kuivaliinan, jolloin vaipan pinta tuntuu vauvalle kuivalta. Fleece ja coolmax ovat siis itsessään jo heti kuivapintaisia. 

Meillä vaipat pestään yleensä 60 asteessa lisähuuhtelulla muun vauvapyykin kanssa, lv hajuttomalla nestemäisellä pesuaineella ja  huuhteluaineena etikka. Pahimmissa kakkapyykkikeisseissä laitan esipesunkin. Koska oon hoitaja, ei kakan kanssa tekemisissä oleminen sinäänsä ole juttu eikä mikään, mutta ei sen kanssa kotona huvita sen kummemmin läträtä. Harvassa on ne kerrat kun olen vaippoja käsipelillä esihuuhdellut tai tahroja sappisaippualla hinkannut. Ja hyvänä on vaipat pysynyt. Kestovaipoilla meillä ei oo tullut yksiäkään niskakakkoja, joten eniten kakassa on kädet olleet silloin, kun kertisvaippojen jäljiltä on pyykkiin mennyt koko vaatekerta. 




Osakestoilu meillä tarkoittaa sitä, että kotona ollessaan käytän vauvalla lähes pelkästään kestovaippoja, kauppareisuunkin voidaan kestolla lähteä, mutta vaihtovaippana hoitolaukussa on aina kertakäyttövaippa. Sitä likaista kestovaippaa varten on mukana pul-kankainen pussi, jonne voi muutenkin kätevästi säilöä matkan aikana sotkuneet vaatteet tai vaikka isomman märät uikkarit. Pidemmillä matkoilla ja rotarokotuksen jälkeen turvaudutaan kertakäyttövaippoihin ja se on ihan ok. 

Yövaipat meillä oli alkuun kertakäyttöisiä, mut sitten hoksasin, että vauva nukkuu paremmin kestovaipan kanssa, eikä aamuöinen kakka leviä petiin sen kanssa. Yövaippana meillä on totsbots sisävaippa, jonka läpän alle sujautan ohuen villaimun ja päällä totsbots kuorivaippa. Välillä puen vain hengittävät villahousut sen samaisen bambuisen sisävaipan päälle, eikä muita housuja tai muovikuoria tarvita. Päivisin meillä on käytössä pääosin Muksujen ja Toukkashopin taskuvaipat. Osa on ostettu käytettyinä kestovaippakirppikseltä, osa uusina ja uskoisin, että meiltä lähtee vielä kaikki hyväkuntoisina eteenpäin. 

Osakestoilu. Meillä kestoillaan n. 80% vaipatuksesta, välillä menee päiviä kokokestoillenkin.


Hienosti vauva oppi kääntyyn 3kk 1vko ikäisenä, ei haitannut kestovaippa menoa!

Huomaan, että olen arka kestoilemaan myös, jos meillä on vieraita. En tunne lähipiirissä ketään kestoilevaa, joten on tietynlainen (itselle luotu) paine suoriutua hommasta hyvin ja olla valmiina puolustautumaan, jos ikäviä kommentteja asiasta tulisi (ei ole tullut, paitsi kysymyksiä toki, mikä on tosi kiva). Siksi heitän mieluummin vauvalle kertsin jalkaan ja jos pissavahinko vaikka sattuu se ei ole kestovaippojen "syytä". Sama juttu neuvolareissuilla. Voi jestas, kuinka kiero ajatusmalli ja joukkopaine. :D Pitäisi vaan rohkeasti tehdä oman arvomaailman mukaan ja niin kuin itse parhaaksi kokee. Ehkä vaikein asia kestoilussa on itselläni juuri se, että sen päätöksen kanssa olen niin yksin. Mieskin on ulkoistanut itsensä vaipanvaihdosta, vaikka alkuun kestoja ihan mielenkiinnolla katseli. Ja kertakäyttöisiä hän voisi kyllä käyttää halutessaan. 

Jotta kuulostan vielä enemmän hippeilyyn kallistuneelta, kerron myös sen, että meillä vauva käy pissalla myös lavuaarissa. Ei, en ole perehtynyt vessahätäviestintään tai muuhun, vain yksinkertaisesti todennut, että jokaisten päiväunien jälkeen meidän vauva pissaa isot pissat, kun hänet vie lavuaarin päälle istumaan. Yksi vaippa säästyy siinä, oli sitten mitä laatua hyvänsä ja vauva naureskelee tyytyväisenä peilikuvalleen. 

Kestoissa rakastan ekologisuutta, vähäisempiä hajuhaittoja & roskisreissuja, kivoja kuoseja ja sitä, että vauvan ihoa vasten on laadukkaat luonnonmatskut. Kestoissa vihaan eteisessä nonstop hengailevaa pyykkitelinettä, välillä liian isolta tuntuvaa pakettia ja tätä yhden naisen vaippashowta. Onneks on facen tukiverkot ja blogimaailman kautta tutut kestoilijat. Juuri törmäsin kattavaan kestoilupostaukseen Cherrybeben blogissa.  Käykää siellä, jos tämän postauksen jälkeen jäi vain iso kysymysmerkki päänpäälle. Myös Lähiömutsilta löytyy hyvä vanhempi kestovaippapostaus täältä. 


-heidisusanna


Ps. Meiltä on lähdössä pikkukoon taskut, kuoret, sisävaipat ja villikset myyntiin. Vielä en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä kirppikselle, joten s.postitse voi ottaa yhteyttä, jos teillä haaveillaan tulevan pikkuisen kanssa kestoilusta. :) (viivyvierellain(at)outlook.com)

3.7.2018

Hei meillä luetaan sittenkin

                                                                        *Yhteistyöpostaus LueMua! yrityksen kanssa



Vuosi sitten julkaisin pitkin hampain postauksen ja tunnustin, että äitiyden kiiltävästä panssaristani löytyy ainakin yksi iso naarmu. Meidän lapsiperhearjessa ei nimittäin ahmittukaan jokailtaisia satuja sylikkäin rauhalliseen lukunurkkaukseen käpertyneenä. Lukutoukkaäiti ei saanut siirrettyä lukuintoa lapseen ja huomasi lopulta jopa karttavansa ääneenlukemista. Onneksi vuoden mittaan ollaan tuota naarmua saatu häivytettyä ja lukukipinä on iskenyt lapseen itseensäkin. Nyt viime päivät meillä on luettu Pupu Tupunaa Tiitin toiveesta joka päivä ja olen hykerrellyt onnesta. En vain siksi, että lukeminen on lapsille niin äärettömän tärkeää, vaan myös siksi, että olen niin paljon itsekin nauttinut noista rauhallisista hetkistä yhdessä esikoisen kanssa. Vihdoin meillä todella käperrytään lukunurkkaukseen. 

Vaikka meidän lukuhetkiin enimmäkseen haetaan kirjat ihan kotihyllystä, ollaan myös jonkin verran tutustuttu lastenkirjojen digitaalisiin versioihin. Siinä missä e-kirjat ovat suosittuja aikuisten keskuudessa, ovat ne oiva väline myös lasten satuhetkiin. Onhan näille tämän ajan lapsille luontevaa ja mielekästä seurata tarinan kulkua digitaalisena, zoomaillen kiinnostaviin kohtiin. Ajat muuttuvat, eikä ruutuaikaa mielestäni kannata pitää pelkkänä uhkana lapsille. Kyllä sieltä kehittäviä ja innostavia mahdollisuuksiakin löytyy. E-kirjat ovat mielestäni helposti mukana kulkevaa vaihtelua ja positiivista ruutusisältöä. Myönnän kyllä, että itselläkin asia vaatii totuttelua ja ensireaktio oli tätä nykyistä kielteisempi. 


Tutustumistani digitaalisen lastenkirjallisuuden maailmaan joudutti Hippa ja Viipeli niminen upouusi e-kirjasarja. Hippa ja Viipeli kirjasarjan takana häärivät Lue Mua! yrityksen kaksi nuorta kasvatustieteilijää Laura ja Veera. Lauran mukaan yritystoiminnan tavoitteena on lisätä lasten lukuharrastuneisuutta sekä vahvistaa perheen yhteisiä lukukokemuksia. Tämä yhteistyö siis osui kohdallemme kuin tilauksesta. Kirjasarjan kirjat tipahtelevat pdf-tiedostona sähköpostiin julkaisupäivänään ja niihin pääsee helposti käsiksi haluamallaan laitteella. Kirjat on suunnattu +3-vuotiaille lapsille.



Ensimmäinen vauhdikas Hippa ja Viipeli kirja me luettiin Tiitin kanssa tietokoneelta, mutta myöhemmin Tiiti halusi selailla kirjoja puhelimellani, koska lupa sen käyttöön heltiää harvemmin. Ergonomian kannalta satu on tietenkin parempi lukea työpöydältä tietokoneelta. Hän palasi lempikohtiinsa, esitti kysymyksiä ja hihkui minulle: "äiti, löysin taas jotain kiinnostavaa". Hän myös sujuvasti lueskeli tarinaa itsekseen ääneen kuvien ja minun lukemani perusteella. Liekö uutuudenviehätystä, vai mitä, mutta pitkään viihdyimme Hipan ja Viipelin salaperäiseen elämään tutustuen. 

Hippa ja Viipeli ovat nimittäin taruolentoja, jotka seikkailevat ja iloitsevat elämästä salassa ihmisiltä. Tarinat kuljettavat leikki-ikäiset heidän lempipaikkoihinsa: piiloihin, satumaailmaan, metsäretkille ja eläinten luokse. Kappaleet ovat sopivan lyhyitä ja selkeitä. Itse pidin erityisesti siitä, että kuvitus seikkailee kiinnostavasti pitkin sivuja tarinan matkassa.

Lue Mua! kotisivuilla kannustetaan sukeltamaan kirjallisuuden maailmaan kaikilla aisteilla ja kerrotaan että lukukokemusta voi käsitellä esimerkiksi piirtämällä. Kirjojen lopuista löytyy myös tieto-osuus ja satutehtäviä. Meitä tämä innosti maalailemaan sormiväreillä puutarhassa kipittäviä hiirenjälkiä ja taruolentojen juhlavaloja Hippa, Viipeli ja pihajuhlat -kirjan hengessä. Maalaaminen toi kyllä ihan uudenlaisen lisän lukukokemukseen. Saatiin jatkaa seikkailua yhdessä vielä kirjanluvun jälkeenkin.




Olen iloinen, että saadaan pian toinen mahdollisuus satujen lukemiseen vauva- ja taaperoiässä. Toivotaan, että RaaRaa innostuu nyt isosiskonsa myötä satujen kuuntelusta. Tallessa pikkusiskoa varten on kaikki ikätasoiset kirjat, mutta varmasti hänelle on rikkaus kuulla ohessa myös isomman kirjoja. Ruutuaikoja ei hänelle vielä esitellä, mutta varmasti tuolla 3+ kieppeillä turvallinen johdatus tähänkin maailmaan on paikoillaan. 




Onko teille e-kirjat kuinka tuttuja?




-heidisusanna


30.6.2018

Perheretki Muumimaailmaan ja laivalle




Mies yllätti meidät muutama päivä sitten iloisesti ilmoittamalla nukkumaanmenoaikaan, että meillä on aamulla tiedossa perheretki Muumimaailmaan ja siitä yöksi ja seuraavaksi päiväksi laivalle. En olis moista yllätystä osannut odottaa ja saatika sellaisella aikataululla, että lähtö oli edessä heti aamusta. No, ei ainakaan tullut pakattua turhaa rompetta mukaan, vain tarvittava. Aamulla kotona oli melkoinen huutosirkus ja luulen, että siinä perhe-elämän kaikuessa parastaan, mietti mieskin, että kuinkahan suuri virhe tuli tehtyä reissusuunnitelmaa laatiessa. Mutta heti auton startatessa lakkas kiukuttelu ja reissu meni tosi hienosti. Meillä on kyllä mahtava reissuvauva, niin lungi kaveri, ettei mitään ongelmia ollut matkanteossa autolla, kävellen taikka laivalla. Mukana meillä vauvaa varten oli vaununrunko + turvakaukalo ja kantoreppu, jossa hän enimmäkseen viihtyi, vaikka näissä kuvissa sattuukin kaukalo näkymään. 

Muumimaailma oli sinänsä meille vähän virhearvio, että vaikka itse ollaan kovia Muumifaneja, ei meidän lapsi sitä sitten paikanpäällä ollutkaan. Tiiti nimittäin pelkäsi isoja muumihahmoja ja osa päivästä kuluikin Muumien väistelyyn sopivalta etäisyydeltä. Mies nauroikin, että olisko kannattanut kysyä lapselta ensin, tykkääkö se muumeista, ennen kuin vie niitä katsomaan. Ei vais, meillä kyllä muumit tekee kauppansa dvd:llä ja kirjoissa, pienoinen maskottikammo vain vaivaa. Onneksi Muumimaailmastakin löytyi enemmän ihmishahmoon pukeutuneita tyyppejä, Pikku Myylle, Tiuhdille ja Viuhdille Tiitikin innostui juttelemaan. Ja onkohan tuo sitten Sosuli, joka päivän lopuksi ansaitsi ihan halinkin! 





Nautittiin kauniista päivästä rannalla ja illalla pidettiin piknikkiä jossain random koulun pihalla. Oli niin hyvä olla vaan perheen kanssa ja naureskella omiamme. Muumimaailmassa meidän lemppariksi tuli viereisen rannan lisäksi Satupolku, josta löytyi niitä vähemmän pelottavia tyyppejä, sekä leikkipaikkoja ja reitti, jolla juosta. Uskaltautui Tiiti Hosulinkin kanssa askartelemaan, kiitos vaan sille mukavalle nuorelle pojalle, joka Hosulin roolissa olisi tikunkin ottanut siitä vain tytön sormesta pois, sen samaisen, josta aamulla syntyi koko huutosirkus. Todella taitavasti kohtasit meidän lapsen!









Yöksi mentiin laivalle ja tytöt nukahtivat ennakko-odotuksistani poiketen oikein hienosti sielläkin. Haettiin Tiitille yläpetiin ylimääräinen laita ja hän nukkui ensimmäistä kertaa yläpedissä. RaaRaa nukahti meidän väliin parisänkyyn ja ruokaili omaan tapaansa vasta varhain aamulla, eikä herännyt, vaikka itse vähän yöllä sängyssä pyörin ja valvoskelin. Seuraava laivapäivä hengailtiin ja syötiin. Tiiti leikki pallomeressä muiden lasten kanssa. Oli muuten loistava juttu, että oltiin reissussa tuolloin, seuraavana päivänä laiva oli juuttunut Maarianhaminan päässä myrskyyn ja matka viivästynyt viidellä tunnilla. Huh!

Kotimatka yötä vasten sujui parin pysähdyksen taktiikalla, kun osuttiin juuri RaaRaan iltatankkauksien aikaan olemaan liikenteessä. Hyvinhän se imetys sujui P-paikoilla kesäillassa auton etupenkilläkin. Muutenkin reissun aikana tuli imetettyä lähes missä tahansa. Hyvin on karissut julki-imettämisen pelko tässä toisen lapsen kanssa. Reissusta jäi kyllä hyvä mieli yhteisiä perhelomia kohtaan. Tiitin kohdalla ei ekan vuoden aikana liikuttu vissiin mihinkään, nyt tuo pikkusisko 3kk kulkee aivan loistavasti mukana. Voi lähteä toistekin!





-heidisusanna

29.6.2018

4v synttärit

Päätettiin tänä vuonna jättää isommat sukulaissynttärit juhlimatta ja panostaa sitten ensi vuonna paremmin, kun lapsilla on mittarissa hienot  1 ja 5 vuotta. Tiiti oli kuitenkin jo puoli vuotta puhunut kesän juhlistaan, joten tiesin, että täysin juhlia ei voida sivuuttaa. Kutsuin siis omia entisiä luokkakavereitani kylään. Muutamassa vuodessa synnärivierailujen myötä meistä viidestä kaveruksesta oli tullut kaksitoista, joten vilskettä riitti ja lapsilla meni leikit ihan kivasti yksiin. Ilmapiiri oli sopivan rento, jokainen aikuinen vilkuili lasten perään sopivasti vuorollaan.

Kakku ja muutkin tarjottavat oli valmiina haettu. Omasta takaa tuli vain mansikat. Yksi ystävä lämmitti ja laittoi suolaiset tarjottavat esiin, kun minut oli sidottu sohvannurkkaan nälkäisen juniorin toimesta. Toinen ystävä toi laatikollisen munkkeja. Tällaisia juhlia lisää, kotinurkatkin sai olla vähän niin ja näin. Juhliin Tiiti oli valinnut yksisarvisteeman, mutta servetit taas oli Ryhmä Haut, joten ei ollut sekään niin justiinsa. Tiiti sai kivoja lahjoja, mm. tehtäväkirjan, hyppynarun, hauskan hiuspannan ja kirjoja. Sormiväreillä maalailtiin tänään niin, että lopulta täytyi mennä hiuksista pesemään punainen sävy pois. Illaksi tuli vielä yksi kaveri poikiensa kanssa, joten leikkiseuraa riitti niin, että molemmat lapset nukahti suunnilleen kesken hyvän yön toivotuksen. Kiitos ihanista, pienellä vaivalla kyhätyistä neljävuotisjuhlista! Ja onnea meidän muru. < 3












-heidisusanna